Search

Älä päästä niistä ohjista irti!

Kuulostaako tutulta? Ainakin minulle opetettiin/huudettiin lapsena, että hevoselle ei saa antaa periksi, jos vaikka putosi, ohjista ei saanut päästää irti.

Onko periksi antaminen luvallista, voiko siitä olla jotain haittaa hevos-ihmissuhteelle vai kenties jotain hyötyä?


Ideaalitilanne tietty olisi, ettei hevosen kanssa sattuisi mitään kämmejä. Noh, minust tämä ajatus on aika toivoton, tottakai tekevälle sattuu ja hevosen kanssa aina silloin tällöin tapahtuu.

Kukaan meistä ihmisistä ei ole virheetön, hevosella on omat ajatuksensa, ja tilanteita ei vain voi hallita täydellisesti. Elämä ei ole täydellistä.


Mutta liian pahoja tilanteita kannattaa kyllä välttää. Tämä tarkoittaa, että ei vie itseään eikä hevosta liian vaikeisiin paikkoihin hevosikon senhetkiseen taitotasoon nähden. Hevostelu kun on taitolaji, ja taito kehittyy hitaasti, askel kerrallaan.

Piffit ja paffit eivät kuulu alkeiskurssilaiselle, eikä aloittelevan kannata käydä puuhaamaan vapaana vieraan hevosen kanssa. Pahat epäonnistumiset syövät hevosen luottamusta ihmiseen ja myös ihmisen luottamusta itseensä.


Olisikin niin hienoa, jos oman osaamisen pystyisi arvioimaan realistisesti. Mutta kun ollaan vain ihmisiä, taitotaso tupataan arvioimaan hiukka yläkanttiin... Esim. suuri osa miehistä arvoi olevansa keskivertoa parempia autokuskeja!

Taitojen arvioinnissa on tietty valmentaja/opettaja hyvä apu. Itsekin käytän koko ajan Rauni Anderssonin osaavia apusilmiä :)


kuvassa Sari ja Onni onnistumassa Raunin tunnilla



Mutta mitä jos sitten kuitenkin hevostilanne alkaa eskaloitua ei-toivottuun suuntaan?

Pitääkö niistä ohjista pitää kiinni hamaan tuonelan portilla saakka?


Piet sanoo aina: "We are not in hurry. You have all the time in the world."

Suomeksi, älä hätäile! Tarvittaessa tekemisen voi aina keskeyttää, tilanteen rauhoittaa, hengittää, ajatella ja vasta sen jälkeen aloittaa uudestaan. Yhdenkään klinikoilla olleen hevosen oppiminen ei ole tästä häiriintynyt, päinvastoin. Hevosen on paljon helpompi ymmärtää ja vastata pyyntöön, kun se tehdään rauhallisessa mielentilassa, selkeästi ja tarpeeksi pienin askelin.

Ja samaahan sanoo oppimisteoriakin; aloita rauhasta, vallitseva mielentila kytkeytyy opittavaan asiaan.


Toinen totuus on, että hevoset oppivat koko ajan, ei vain klinikoilla :) Joten myös kotona tavallisessa tekemisessä annan hevoselle sen tarvitsemaa aikaa (vaikka mitään härdelliä ei olisikaan), vaikka sitten keskeyttämällä tekemisen välillä.

Voisikin ajatella, miltä hevosesta tuntuu, kun esitän asiani rauhassa ja selkeästi.


Ja tietysti joskus tulee tehtyä liikaa, sehän on elämää. Tärkeintä ei ole olla tekemättä virheitä, vaan se, miten virheen jälkeen toimii. Otanko opikseni? Ymmärränkö, missä menin metsään?


Toisekseen, uuden oppiminen tapahtuu aina hiukka epämukavuusalueella. Jos haluan oppia, kasvaa, muuttua, olla elävä, omiin virheisiin kannattaa tutustua, niitä voi analysoida, ja sitä kautta tulla taas pikkuisen paremmaksi (hevos)ihmiseksi <3

Voin päästää irti, koska se mistä päästän irti, palaa luokseni..... uteliaana ja hyväksyen <3


lähetetty 3.7.2020

©Päivi Peusa, Rusutjärvi, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com