Emotional Horsemanship by Lockie Phillips kirjoittaa 20.9. ihan supermielenkiintoisesta näkökulmasta ❤
MIKSI HEVONEN "EI YMMÄRRÄ" HYVIÄ AIKOMUKSIA?
Niin moni haluaa parempaan vuorovaikutukseen hevosen kanssa. Luetaaan kirjoja, käydään kursseilla, joogataan, jumpataan, panostetaan omaan kasvuun. Me ihmiset muutumme, muutamme ajatuksia ja käytöstä, rauhoitumme, tulemme myötätuntoisemmiksi, selkeämmiksi, keveämmiksi - sehän on hyvä asia.
Kuitenkin, kaiken ponnitelun jälkeen tuntuu kuitenkin, että ei tää toimi.
Jukka ja Aino ymmärtävät tässä toisiaan
Hevonen ei ole samalla kartalla.
Etenkin, jos hevos-ihmissuhde on uusi. Tai vaikka hevonen on töissä ratsastuskoulussa. Tai oma hevonen, jonka kanssa tekeminen on ollut tietynlaista ja sitten äkkiä vain kokeillaan jotain ihan muuta.
Hevonen(kin) on omien kokemuksiensa tulosta. Rutiinit ovat turvallinen suojapanssari, jonka taakse voi vetäytyä. Hevosella voi olla muistoja ja ennakko-odotuksia. Tästähän on ihan mahtava omakohtainen esimerkki....
Kerran meillä oli uusi hoitohevonen, joka pelkäsi tiettyä eläinlääkäriä. Josta asiasta minull ei ollut mitään tietoa. Noh, tuli sitten hevosten vuosittainen rokotusaika. Ja tapana oli, että mentiin ellin kanssa tarhaan, hän pisti ja minä annoin porkkanaa. Meidän hevoset suunnilleen jonottivat tapaamiseen. Paitsi tämä uusi... Ellin nähdessään tamma kauhistui ja kiiti tarhan perimmäiseen nurkkaan. Puoli tuntia minult siinä meni saada tamma kiinni (ellin piti mennä pois näkyvistä), ja rokotus oli hoidettava karsinassa. Vanha muisto ja ennakko-odotus olivat tosi vahvoja ...
Toisaalta, koska hevonen on kokemuksiensa tulosta, varsat - kokemattomat hevoset - tuntuvat helpoilta. Kaikki käy, kunhan se on mukavaa ja ymmärrettävää.
Voi siis hyvin olla, että hyvät aikeet, oma muuttunut suhtautuminen, keveys, MUUTOS,
tuntuu aluksi hevosesta mystiikalta. Se ei ymmärrä, eikä se vastaakaan apuihin totutusti.
Ja vastauksena hevosen hämmennykseen, hiljaisuuteen, me ihmiset petymme, hermostumme, menetämme luottamuksen prosessiin (ja itseemme) ja palaamme vanhoihin käytäntöihin. Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin...
Viime aikoina oon alkanut huomata hevosissa sellaisen "tääontaastätä" - ilmeen. Joka tarkoittaa mulle nyt seis, stop, keskeytä.
Miksi jotkut ihmiset tuntuvat kuitenkin onnistuvan uusien asioiden kanssa?
Ainahan sanotaan, että hevonen elää hetkessä, ja että joka hetki on uusi mahdollisuus. Minusta tämä on totta, mutta samaan aikaan on totta, että hevosella on muistoja ja se on oppinut paljon asioita ihmisen kanssa olemisesta. Eihän hevonen nollaa itseään aina meitä ihmisiä varten.
Luulen, että nämä hyvät tyypit malttavat katsoa hevosta, tehdä hitaasti, pilkkoa osiin, kiittää paljon, lopettaa ajoissa. Uusi keveys on myös opeteltava asia.
Suojapanssarin avaaminen on pelottavaa, se vie aikaa, tarvii luottamusta. Se tarvii lupauksen uuden keskustelun ja keveyden pysyvyydestä. Voinko luvata odottaa?
lähetetty 21.9.2024
kiitos Lockie Phillips ajatusten herättelystä
Päivi
Comentários