Etsi

Hevosia, ihmisiä, hevosihmisiä, EFL-hevosihmisiä....

Päivitetty: 19. lokak. 2021

EFL Coach-opiskeluni ovat nyt siinä vaiheessa, että ryhmän live-leiri on takanapäin. Oli aivan loistavaa päästä näkemään ja kokemaan ja harjoittelemaan EFL (hevosavusteinen oppiminen) valmentamista. Ja tottakai myös tutustumaan muihin opiskelijoihin ihan naamakkain. Ja mikä kiva paikka Purola Farm on.... kunhan sinne pääsimme...



Yksinyrittäjän "minilomamatka" alkoi kimppakyydillä Tuusulasta kohti Saarijärveä. Riikka, Piia ja minä olimme kaikki tahoillamme viimeiseen asti kiinni töissä - ja muissa järjestelyissä - mutta tiistai-iltana kello kuusi toyota vihdoin starttasi Riikan pihasta. Jee, matkalla oltiin.


Me etelän naiset olimme jo etäopiskelun aikana muodostaneet oman pikkutiimin, joten pintapuolinen tuttuus alkoi ajomatkan aikana helposti syvenemään. Navigaattori vei meidät kepeästi aina Jyväskylään saakka, sen jälkeen alkoi sitten matkan teknisesti kiinnostava osuus....


Navigaattori ilmoitti rauhallisella äänellä, että 4-tie on suljettu, Täh? Yhtä auliisti rauhallinen ääni ohjeisti, käänny vasemmalle kohti Puuppolatie-tai-mikä-se-nyt-olikaan.

Ilta oli jo musta, katuvaloja ei näkynyt, eikä paljon muutakaan, joten vähän siinä pähkäiltyämme päätimme seurata navigaattorin ohjeita. Okei, toyotassa oli dieseliä, ja meillä mieli korkealla.


Noh, voin vain kertoa, että nyt on sitten suhattu Saarijärven, Puuppolan, Uuraisten ja ties minkä ladonnurkat. Taidettiin käydä Akin Ja Helin takapihallakin. Kenttä oli välillä ihan olematon ja paksu sumu hidasti matkaa. Yhdessä kinttupolkujen risteyksessä navi vaikeni kokonaan, ja Riikka kysyi: "Oikea vai vasen?" Ajattelin Gandalfin matkaa Moriassa, sinne vaan missä tuntui raikkaammalta. Käännyttiin vasemmalle.


Onneksi tie yleensä vie jonnekin. Lopulta seisoimme Purola Farmin pihassa ja alakerran ikkunoissa loisti kutsuva pehmeä valo.



Ensimmäinen leiripäivä alkoi tutustumisella toisiimme ja Purola Farmiin. Pipsa Wagner, Purolan emäntä, kertoi yrityksensä tarinaa ja esitteli paikkoja. He tarjoavat B&B majoitusta, leiri-ja kokoustiloja sekä islanninhevosvaelluksia. Tilalla on 10 issikan lauma, kanoja, koiria, peltoa ja metsää ja koko paikka on luomua.

Päätalo on noin kymmenisen vuotta vanha uudisrakennus, viisaasti suunniteltu kokonaisuus, jossa oma koti ja majoituspalvelu yhdistyvät. Viihtyisä, siisti ja kutsuva paikka kertakaikkiaan. Sisäsaunan lisäksi vierailijaa hellii tunnelmallinen rantasauna. https://www.purolafarm.fi/




EFL, Equine Facilitated Learning, hevosavusteinen oppiminen, mitä se on?

Se on toiminnallinen oppimisen muoto, jossa hevoset ovat mukana. Voimme oppia vaikkapa hallitsemaan stressiä, lisäämään resilienssiä, asettamaan rajoja, parantamaan vuorovaikutustaitoja tai lisäämään oman elämän hyvinvointia.

Oppimistilanteessa hevonen tuo tunteet helpommin näkyväksi, ja asiakas saa oivalluksia omasta tavastaan ajatella, tuntea ja toimia. Tietoisuus on lähtökohta muutokselle, jos sellainen suunta tuntuu tarpeelliselta.

Laumaeläimenä hevonen peilaa myös ryhmän dynamiikaa ja voi auttaa luomaan työelämässä turvallista johtajuutta, rakentavaa vuorovaikutusta, sekä tehokkaampia tiimejä.

https://www.facebook.com/Hevosavusteinen-oppiminen-Suomessa-100134495513649


Hieno juttu, ja tätä kaikkea EFL- leirillä tutkittiin ja harjoiteltiin. Lähes koko ryhmä ympäri Suomen, 22 hevosnaista, oli saapunut paikalle. Minulle se kertoo todellisesta sitoutumisesta ja kiinnostuksesta menetelmän oppimiseen. Kehotietoisuutta, läsnäoloa, tunteiden tunnistamista tavotteiden asettamista, vuorovaikutusta, yhteistyön toimivuutta, keskustelua. Saimme tehdä myös hauskan ryhmätaidetyön, jonka konkreettinen oppi oli: "Yksilöt muodostavat ryhmän ja ryhmä on enemmän kuin yksilöidensä summa."



Valmentajauntuvikkona oli opettavaista seurata muiden ohjausta. Meillä on hieno porukka, jonka suuri rikkaus ovat juurikin erilaiset ja eri ammattitaustoista tulevat ihmiset. Erilähtöiset tulokulmat valaisevat asioita niin monilta puolin ja livenä keskusteltaessa asioiden sävyt valottuvat oikein. Ihmisten kanssa työkseen toimivat ovat jo pitkällä puhumisen taidossa. Oma vahvuuteni on (vielä) tällä hetkellä siellä kehollisen kokemisen ja hevosen ymmärtämisen osa-alueella.


Täytyy kyllä tunnustaa, että yksinyrittäjänä ja pohjimmiltaan ujona ihmisenä minun oli aluksi hiukka vaikea solahtaa tiiviiseen leirielämään ja isoon ryhmään. Onneksi Pipsan herkulliset kokkaukset pitivät masun täynnä ja mielen hyvänä, ja oma koutsimme Sanna veti ryhmää omana valoisana itsenään.

Ja meidän oman etelän pikkutiimin kyllä hitsasi hienosti yhteen jo se mystinen retki halki pimeän sumuisen kärrypolkuviidakon, päämääränä Purola Farm.


Oon kiitollinen, että elämä on taas kerran antanut oppia, tällä kertaa tämmöistä. Ehkäpä jossain vaiheessa pääsen jakamaan sitä eteenpäin? Kiitos vielä kaikki <3