Search

Pehmeyden ytimessä

Updated: Aug 20, 2018

Pehmeys, mitä se on?

Etusivulla on kolme sanaa, pehmeys - johdonmukaisuus - sisäinen voima,

mitä ne tarkoittavat?

Avaan tänään omalta kannaltani ensimmäistä, pehmeyttä.

Viime aikoina on tullut muutamankin kerran ihmisiltä vastaan ajatus - mutta kun mä en halua olla kova, mun tekee pahaa käyttää kovia apuja, oon liian lempeä...



Miten olla hevosten kanssa pehmeä ja samalla riittävän jämäkkä? Miten toteuttaa omaa tarvettaan olla rakastettu ja hyväksytty ja samalla kertoa oma rajansa?

Hevonen on hevonen, se on samalla paradoksi. Valtavan vahva ja äärettömän herkkä.


Muistan aina, kuinka tapasin ensimmäistä kertaa Pietin mahtavan (jo edesmenneen) Kairoksen. Jotain siinä puuhailtiin ja Piet sanoi minulle: "Päivi, hengitä, Kairoksella on hiiren sydän."


Josta päästäänkin ensimmäiseen pehmeyden rakennuspalikkaan, energiaan, jota hevonen minusta aistii. Tunnunko hyvältä? Pakoeläin on superherkkä tunnistamaan pelon ja epävarmuuden oli se sitten piilotettu jäykkyyteen, hiljaisuuteen, nauruun, rehvakkuuteen, huutamiseen, hihitykseen, loputtomaan puhetulvaan, kaikkeen mitä me ihmiset nyt voimmekaan keksiä. Hevosesta ei myöskään tunnu hyvältä ärtymys tai kovin vaativa perfektionismi tai jatkuva kontrollointi.

Hyvää tekevät sensijaan turvallisuus, positiivisuus, rauha, selkeys, kehuminen ja myötätunto. Että otan asiakseni kysyä hevoselta, miten voin tällä hetkellä auttaa? Minulle tämä asenne on kaiken tekemisen lähtökohta.


Jos hevosen on hyvä olla, kaikki tekeminen voi alkaa suotuisissa tuulissa.

Toinen pehmeyden rakennuspalikkani on selkeys. Sano mitä tarkoitat. Ole mitä sanot. Joskus tulee mieleen se happoradion, puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän....sinuun tarvii tekstityksen......

Taas törmätään hevosen hevosiuteen. Hevonen lukee kehonkieltä, ihminen taas yleensä sanoo yhtä ja keho tekee toista. Hevonen alkaa tarvita itselleen selittäjää, ja jos sellaista ei nyt ole saatavilla, se tekee hevoset, eli saattaa talloa varpaita kun ihminen perääntyessään (=kutsuessaan hevosta) sanoo ei (=pysy paikallasi).

Väärinymmärrykset vähenevät mitä enemmän alkaa hevosen ajatusmaailmasta oppia. Ja mitä enemmän alkaa yhdistää omaa mieltä ja ajatusta. Ihan harjoituskysymys muuten Selkeys on turvallista. Käytän vaikka mielikuvaa, että olen ystävän kanssa kahvilassa ja syttyy tulipalo. Haistan savua ja sanon, että nyt mennään ulos. Sitten otan ystävääni kädestä, ja yhdessä lähdemme ulos määrätietoisesti ja rauhallisesti. Ulos päästyämme olemme turvassa. Selkeys alkaa aina pienestä ja kasvaa suuremmaksi.


Josta seuraa pehmeyden kolmas osa, ajoitus. Mitä tarkemmin osaan ajoittaa myötäyksen, sitä kevyemmäksi hevonen tulee. Myötäys (negatiivinen vahviste) on hevoselle kiitos. Se oppii reagoimaan pieniin apuihin ja tulee kevyeksi. Tähänastisen elämäni hämmästyttävin ajoittaja on ilman muuta ollut Leslie Desmond. Hänen klinikoita seuratessa joskus tuntui taianomaiselta, kuinka hän luki hevosta ja osasi ajoittaa. Leslie jaksoi toistaa (meille ihmisille), kiittäkää jo hevosen ajatuksesta toimia pyyntönne mukaan.


Nämä kolme asiaa, välittämäni energia, selkeys ja ajoitus, ovat minulle pehmeyden rakennusaineita. Mikään ei hevosten kanssa kuitenkaan ole vakio. Vaikka kaikki planeetat olisivat kohdillaan, joskus hevonen ei vaan toimi niin kevyesti ja nopeasti kuin toivoisin. Minä toivoisin? Minä???


Että unohdinko sen ensimmäisen kysymyksen, miten voin hevostani tällä hetkellä auttaa? Miltä siitä tuntuu nyt? Mikä tunnetila minusta välittyy? Unohdinko toisen, selkeys alkaa pienesta ja kasvaa suuremmaksi? Pakko lähteä, jos lattia on jo liekeissä. Ja kolmas, ajoitus. Hevonen oppii sillä myötäyksen hetkellä, jos ajoitus on väärä, mitä se silloin oppii? Aiaiai, kuinka mielenkiintoista!





©Päivi Peusa, Rusutjärvi, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com