Etsi

Riittävä palkka?



Riittääkö myötäys palkaksi hevoselle? Mielenkiintoinen kysymys ajoitus-kurssilaiselta!

Miten voin tietää, että myötäys riittää - vai riittääkö?



Ehkä ensin kannattaa muistuttaa mieleen muutama peruste. Tiede sanoo:

1) Vahvisteet LISÄÄVÄT käytöstä. Myötäys on hevoselle vahviste, aina. Ruoka on vahviste, usein. Rapsutus on vahviste, joskus. Vapaus on vahvíste, yleensä. Kaikki riippuu lajista, hetkestä ja yksilöstä.


Otetaan vaikka esimerkiksi nyt niin ajankohtainen kevään ruoho. Kävelytän heppaa kohti tarhaa, ja siinä pientareella rehottavat kevään ensimmäiset voikukat. Näen ja tunnen, kuinka hevosen korva kääntyy kohti voikukkia, katse seuraa ja samalla hetkellä jo kevyellä riimunnarun paineella pyydän hevosta kiinnittämään huomion takaisin minuun. Välittömästi, kun hevosen ajatus palaa, myötään.

Muttamutta, kun ne voikukat.... Heppa voi saman lyhyen matkan aikana kertoa moneen otteeseen, että kait nyt huomasit ne VOIKUKAT.


Itse toimin tämmöisessä tilanteessa niin, että matkalla tarhaan heppa ei saa syödä, mutta heti tarhassa sitä odottavat heinät ja se saa siellä tehdä kavereidensa kanssa kuten haluaa. Toisin sanoen, myötäämistä seuraa vielä vapauteen (tässä tilanteessa vahviste) ja heinille (lisää vahvistetta) pääsy. Tällainen rituaali (ketju) vahvistaa käytöstä (hevonen kävelee kauniisti tarhaan, ruohosta huolimatta) nopeasti.

Tässä skenaariossa pyytäminen ja myötääminen on ajoitettu oikein.


Voisihan se tilanne mennä toisinkin.

Hevonen kääntää korvansa ja silmänsä, sen jälkeen kaulansa kohti voikukkia. Ja sitten mennään, seuraan rukkasena narun päässä, eikä mun sen enempää kevyellä kuin vahvallakaan paineella narussa ole enää mitään merkitystä. Koska en reagoinut hevosen ihan pieniin eleisiin, olen myöhässä. Hevonen saa kuitenkin tekemisestään vahvisteen - ruokaa. Vahviste lisää käytöstä ja sama voi toistua muutaman metrin päässä uudestaan.

Oma ajoitukseni meni pieleen, ja koska hevonen edelleen sai käytökselleen vahvisteen (ruokaa), käytös luultavasti lisääntyy.



Lauantain ajoita oikein-kurssilla ei käytetty ruokaa, käytimme myötäystä, sanallisia kehuja, vapaana olemista sekä lempeää yhteyttä hevoseen. Aluksi ne kentän laidalla olevat voikukat kiinnostivat kovasti vapaana olevaa Ardaa, se söi, emmekä me ihmiset olleet niin tärkeitä. Lopputulemana kuitenkin hevonen aina pienen kierroksen jälkeen tuli vapaasti hengailemaan meidän kanssamme, otti välillä nokoset ja tarjosi itseään uusiin "tehtäviin". Ihan rauhassa, ilman sähläystä.


Nimittäin lisää hevosen kanssa tekemisen perusteita on, kuten tiede sanoo:


2) Myötäyksen (oppimisen hetki) aikainen TUNNETILA KYTKEYTYY tekemiseen.


3) Kaiken tekemisen lähtökohtana on oltava RAUHA. Hevosta kiinnostaa kovasti rauhallisuus, koska siinä tunnetilassa se (pakoeläin) tuntee olevansa TURVASSA.


Hevosilla on tunteet, kuten meillä ihmisilläkin. Ja tunnetila siirtyy lajien välillä. Voin ihmisenä auttaa hevosta löytämään rauhallisen mielentilan, turvallisuuden tunteen ja sitä kautta rentouden. Ja niin kannattaa tehdä, ei vain hevosen hyvinvoinnin vuoksi vaan myös ihan oman turvallisuuden takia.


Stressaantunut, korkeassa energiassa oleva eläin on hankala käsitellä, eikä varmasti voi hyvin. Sen on myös hankala oppia uutta.

Hevosen, elävän olennon kanssa on asioita koko ajan voitava muokata, soveltaa ja priorisoida.


Tämä on mielenkiintoista. Mitä tapahtuu ensimmäisellä askeleella, miten rauhaa ja yhteytta aletaan rakentamaan? Aiheuttaako ihmisen tekeminen kiihtymystä vai vähentääkö se sitä? Myödätessä poistetaan jotain, vähennetään yhtälöstä energiaa. Käytös kuitenkin vahvistuu, koska myötäys on vahviste. Ihmisen rauhallinen mielentila kytkeytyy tilanteeseen ja hevonen voi alkaa luottaa, tuntea olevansa turvassa.


Tässä tilanteessa voi olla kyseenalaista edes silittää tai kehua ääneen, sillä silityksellä tuodaan tilanteeseen jotain lisää, energia lisääntyy. Ja toisaalta, kun katsoo laumassa rauhallisesti nuokkuvia hevosia, ne yleensä seisovat ihan lähellä toisiaan, mutta eivät kosketa. Myötäyksen lisäksi voi itse hengittää ja tarjota hiljaista turvallista läsnäoloa.


Tämä rauhan lähtökohta, tunnetilan muodostaminen, vie aikaa. Ja joskus tuntuu, että me ihmiset ollaan niin kiireessä ja tekemisessä ja suorittamisessa, että unohdamme, mistä matka alkaa. Täältä tyynestä lammesta, turvasatamasta. Ihminenkin saattaa joutua hiljentämään itseään voidakseen kuulla.


Tekeminen alkaa rauhasta. Rauha ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.


Entä riittääkö myötäys palkaksi?

En ehkä edes halua ajattella "palkka" sanaa. Siihen liittyy mun mielessä työ, suoritus ja ansaitseminen. Täytyy tehdä työtä ansaitakseen heinänsä.... täytyy tverkaa, jotta saisi fyrkkaa....

Nämähän ovat hevoselle täysin vieraita käsitteitä. Niiden maailma on (kait) turvaa, kavereita, ruokaa, juomaa, lepoa, leikkiä, vaeltamista, uteliaisuutta, oppimista, lisääntymistä, olemista sen ajan kuin elämää on.


Kaksi niin erilaista maailmaa. Haluan kuitenkin auttaa hevosia tässä meidän ihmisten maailmassa, täällähän sitä ollaan, eikä preerialla. Haluan vahvistaa hyvinvointia lisääviä asioita, opettaa selviytymään ja jopa nauttimaan yhteiselosta ihmisen kanssa.


Ja auttaa ihmisiä löytämään yhä syvempää ymmärrystä ja keveämpää yhteistyötä hevosen kanssa. Päästämään irti kiireestä, antaa tuoksujen täytää keho, auringon lämmittää, kokea yhteenkuuluvuutta ja rakkautta, ilman ehtoja.



©Päivi Peusa, Emohanhentie 28, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com