Niin, ratsastus on kaunis laji - vai onko? Juu, olen nähnyt kaunista ratsastusta, se on ihan mahdollista ja ihanaa, ja myös rumaa ratsastusta. En todella halua katsoa ratsastuskilpailua, jossa ratsukon toinen osapuoli = hevonen, on kärsivän näköinen. Ja samaa kärsimystä näkee ihan harrastajien toimesta; että en halua syyttää ketään vaan kannustaa jokaista katsomaan peiliin, omaan itseensä ja hevoseensa.
Tässä kontekstissa kauneus tarkoittaa minulle niin fyysistä voimaa, helppoutta ja joustavuutta kuin henkistä tasapainoa, tyytyväisyyttä ja jopa yhteistä tekemisen iloa. Molemmilla ratsukon osapuolilla, myös hevosella.
Sillä maailma kehittyy ja muuttuu koko ajan. Nyt ollaan kehityksessä tultu siihen pisteeseen, ainakin täällä Suomessa saadaan koko ajan lisää tutkimustietoa hevosen elinolojen ja liikkumisen merkityksestä sille lajina. Vanhat hyvät tiedot saavat vahvistusta ja vanhat huonot uskomukset huutia.
Myös länsimaisten ihmisten hyvinvoinnin määrä nostaa esiin eettisiä kysymyksiä; kuinka käy tuhansia vuosia ihmiskunnan kehitystä edistäneen hevoseläimen, kun sitä ei enää tarvita jokapäiväisen elannon hankkimiseen tai sotien välineeksi?
Ollaan uuden ajan alussa, tuhansien vuosien janalla vajaa sata vuotta on kovin lyhyt hetki.
Miten toimia eläintä kunnioittaen ja silti myös omia toiveita kuunnellen? Voiko välineestä tulla harrastuskumppani, tai ystävä? Toivon tottavie, että sitä kohti mennään!
Jos hevosystävällään haluaa ratsastaa, se pitää kouluttaa. Toki hevonen osaa itse kävellä, ravata ja laukata. Jo pikkuvarsat tekevät laukanvaihtoja ja liitävät passagea. Toisilleen voimaa näyttävät orit kokoavat kehonsa, nostavat selkänsä ja etuosansa ja niiden päät asettuvat luontevasti ramener'iin. Suuri osa kouluratsastuksen liikkeistä on hevoselle ihan ominaista liikkumista. Mutta ei ihmisen paino selässään.... ei kaikki peräkkäin 6 minuutin kouluohjelmassa....
Hevonen täytyy opettaa liikkumaan uudessa tasapainossa, ja se koulutuspolku pitää olla myös nykymaailman tiedon ja taidon valossa eettisesti hyväksyttävää. Sillä hevonen on tässä hetkessä täydellisesti altavastaaja sanomaan mielipidettään.
Mä ajattelen, että ihmisenä teen päätöksen: laitan hevosen hyvinvoinnin ensin. En valitse väkivaltaa, koska muitakin keinoja on, en käytä sairasta eläintä, vaan vaalin terveyttä, en aiheuta pelkoa, vaan etsin ymmärrystä, sillä - haluanko orjan vai ystävän.
Onko ihmisillä tietoa biomekaniikasta, fysiologiasta ja oppimisesta? On tai ainakin sitä on mahdollista opiskella.
Onko ihmisillä taitoa nähdä, mitata, suunnitella, tuntea ja toteuttaa eettinen koulutuspolku?
On, ainakin joillain on, sillä ihan itse olen nähnyt kauniisti koulutettuja tyytyväisen näköisiä (ratsu)hevosia.
Onko ihmisillä halua oman taidon kehittämiseen? Entä halua hevosen taitojen kehittämiseen? Nyt en enää ole niin varma.
Suuri enemmistö taitaa kuitenkin toivoa mukavaa yhdessäoloa, maastoretkiä ja syksyn sänkkärilaukkoja? Tallille mennään nauttimaan leppoisasta fiiliksestä ja unohtamaan kireä, ahdistava ja kaoottinenkin muu maailma. Hevosten kanssa harrastaminen saa ja sen pitää olla kivaa!
Mutta edelleen, jos hevosella haluaa ratsastaa, se on opetettava muuttuneen painopisteen (ihminen) kanssa liikkumiseen niin, ettei sen terveys vaarannu.
Kuka sen tekee, kenen tehtävä se on?
-Päivi
3.4.2024
-jatkuu...