Hevoset ovat tarkkaavaisia pakoeläimiä, ja joskus ne - ihmisenkin kanssa ollessaan - pysähtyvät tuijottamaan/kuuntelemaan/haistamaan kaukaisuutta. Jotain, jota me ihmisten aisteilla ei havaita.
Täytyy heti kertoa tarina Anis-vainaasta, FWB Anis 776, ja eräästä keväisestä maastoretkestä!
No, oli vuosi 1985 jotain, Anis oli 5-vuotias, minä 25v. ja asúttiin silloin isolla maneesitallilla. Vaikka maastoja ei paljon ollut, pikkuteitä pitkin pääsi tekemään sellaisen parin tunnin käyntilenkin. Ja kerran sitten taas mentiin.
Oli kaunis kevätpäivä ja olin jo lähes takaisin. Pieni hiekkatie kiemursi viimeistä kilometriä metsässä, kun yhtäkkiä Anis painoi jarrut pohjaan. Ei liikkunut enää senttiä eteenpäin, vaikka reitti oli tuttu ja olimme lähes kotona. En voinut käsittää, että mitä nyt?? Pohkeet eivät auttaneet, hevonen vaan alkoi peruuttaa. Huom - siihen aikaan ei satulasta tultu alas taluttamaan hevosta (kun korkeintaan talliin), joten se ei käynyt edes pienessä mielessä... Aloin siinä jo hätääntyä, että takaisinko täytyy kääntyä???
Onneksi apu saapui kahden muun ratsukon muodossa, myös he olivat menossa takaisin tallille. Lyöttäyidyin heidän peräänsä, ja siinä pikku porukassa Anis uskalsi kävellä kotiin.
Ja ihan tallin lähellä ymmärsin. Viereiselle pellolle oli levitetty lietelantaa. Siinä vieressä haju oli kammottavan voimakas, ja hoksasin, että Anis oli haistanut sen jo aikaa sitten metsässä, siitä stoppi. Vaikka reitti oli tuttu, haju oli liian vieras ja outo ja siksi ihan sikapelottava.
Oon muistellut monta kertaa tätä nuorena saatua opetusta. Hevosten aistit ovat niin paljon herkempiä ja pelon tunne saa ne toimimaan mitä kummallisemmilla tavoilla.
SRLn hyvinvointikiertue 2017 Mielentilaympyrä näyttää hevosen käyttäytymistä stressitason noustessa
Mitä sitten tehdä (noin 40 vuotta tapahtuneen jälkeisellä kokemuksella), jos hevonen tuijottaa?
Ihan ensimmäinen juttu on kontakti, yhteys ja luottamus ihmisen ja hevosen välillä.
Pidän vuorovaikutusta jo ihan turvallisuuskysymyksenä. Ja myös reiluna pelinä hevosta kohtaan. En voi uskoa, että hevosen pystyy siedättämään täydellisesti jokaiseen meidän ihmisten maailman kotkotukseen, joten välillemme tarvitaan lujaa luottamusta. Minä otan vastuun tilanteesta, minä pidän sinusta huolta. Ja tätä huolenpidon tunnetta harjoitellaan joka kerta hevosen kanssa ollessa.
Toinen juttu, hevosen tunteen kohtaaminen. Että ratsastajana/hevosen kanssa olevana ihmisenä oon valmis tunnistamaan ja kohtamaan hevosen tunteet. Ja niistä aiheutuvan toiminnan. Siinä edessäni/allani on 500kg tunnetta; intoa, kiihkeyttä, pelkoa, epävarmuutta, iloa, surua, lempeyttä, huolenpitoa.
Mun missio on, että ihmisen kanssa ollessaan hevonen voi tuntea pelon sijaan luottamusta, epävarmuuden sijaan ymmärrystä ja yksin jättämisen sijaan huolehtimista.
Näitäkin tunnetiloja ja niihin vaikuttamista pääsee harjoittelemaan koko ajan, sillä hevonen on vahvasti hetkessä, reagoi ja seuraa ympäristöään. Jokainen hevonen kannattaa opettaa rauhoittumaan. Pelon aikaansaama korkea energia ei ole mukavaa, pelko ei ole mukava tunne. Leikki ja riehuminen voi olla kivaa, kunhan korkean energian aiheuttama stressi pääsee myös purkautumaan.
Kolmanneksi, tilanteen lukeminen. Höperöhän mä olin, kun en silloin hajunkammon vallassa olevan Aniksen selästä tullut alas ja auttanut sitä taluttamalla. Nyt vuosien jälkeen ymmärrän, että jos avut eivät mene läpi, hevonen on jo siellä hermoston sympaattisella puolella, "taistele tai pakene"- tilassa tai "jäätynyt". Oon auttamatta myöhässä. Asioiden (pohkeiden, raipan, ohjista nykimisen) lisääminen EI rauhoita hevosta. Toki se voi toimia, jos olen vielä peloittavampi kuin alkuperäinen pelko, mutta silloin ei päästä kiinni juurisyyhyn (turvan tarpeeseen). Nykyminä myös kieltäytyy tämmöisestä väkivallasta.
Jos hevonen on jo omassa zonessaan, kontakti on mennyttä. Silloin todella (ja aiemminkin), voin tulla alas ja rauhoittaa tilannetta maastakäsin.
Hevonen katsoo sen 30s (tuntuu pitkältä ajalta) ja joko huokaa tai hyppää. Joten mulla on se 30s aikaa arvioida tilannetta. Puutunko heti vai annanko hevosen tehdä päätöksen? Jos tunnen hevosen hyvin ja tiedän, että sen tapa reagoida on huokaisu, voin hyvillä mielin odottaa.
Hevosen energiataso laskee, ja voin sanoa, että jassooo ja jatkamme matkaa.
Jos hevonen on vieras tai tiedän, että sen tapa reagoida on lisää hermostuminen, puutun heti.
"Ohhoh, nyt huomasit sitten jotain!" (tunteen toteensanominen). Hyvin kevyt sitkeä paine ohjaan tai naruun antaa suunnan, johon huomio ja liike kohdistuu. Voi olla, että hevonen tulee askelen ja pysähtyy uudestaan. "Ai vielä on jänskää, okei, mä hoidan tän kyllä." Ja uudestaan intentio ja suunta ohjaan. Jne.
Mitä aikaisemmin puutun ja tarjoan yhteyttä, kevyttä tuntumaa ja otan vastuuta, sitä nopeammin hevonen yleensä rauhoittuu. Rauhallinen liikkuminen auttaa purkamaan stressiä, joten muutama kierros käyntiä luultavasti helpottaa oloa.
Aran hevosen kanssa on aluksi niin tärkeää rakentaa luottamus ihan pienissä paloissa, hetki kerrallaan. Ja ihan tietoisesti välttää liian suuria harppauksia.
Anis vainaa oli kyllä rohkea, mutta rajansa kaikella... lietelanta oli yööök!
mukavaa pääsiäisen aikaa
-Päivi
lähetetty 1.4.2024