Hevoset ovat laumaeläimiä ja pakoeläimiä ja pelkoeläimiä. Lauman olemassaolo ja hyvinvointi perustuu ennenkaikkea rauhan ja turvallisuuden tunteeseen. Pitää olla tarpeeksi turvassa voidakseen etsiä ruokaa ja syödä suurimman osan vuorokaudesta, ja ravintoa pitää saada tarpeeksi voidakseen lisääntyä. Sitähän se lajin olemassaolo on, geenien monistumista ja nämä geenit vaikuttavat edelleen kesyhevosissa.
Olen jo muutaman vuoden kierrellyt tämän rauhallisuusasian ympärillä, etsinyt erilaisia tapoja vaikuttaa omaan rauhoittumiseen ja ennenkaikkea hevosen rauhoittumiseen. Yhä selvemmäksi on käynyt, että haluan hevosten kanssa aloittaa sieltä yhteisestä rauhan tilasta. Miksi?
Koska haluan rakentaa sellaisen perustan, muurata yhteistyölle peruskiven, joka kantaa vaikka missä myrskyssä. Rauhallinen hevonen on turvallinen. Rauhallinen hevonen tuntee itsekkin turvallisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta. Rauhallisen hevosen kanssa voi alkaa luoda vuoropuhelua ja rauhassa on aikaa tarkkailla ja tarvittaessa muuttaa omaa tekemistään.
Vähän taustaa.
Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian mukaan nisäkkäillä, myös ihmisillä ja hevosilla, on kolmeen haaraan jakautunut autonominen hermosto. Se jakautuu sympaattiseen (taistele-pakene) ja kahteen parasympaattinseen (jähmettyminen-valekuolema sekä sosiaalinen liittyminen) haaraan. Autonominen hermosto liittyy olennaisesti yksilön eloonjäämiseen ja hyvinvointiin.
"Selviytyäkseen nisäkkään on pystyttävä tunnistamaan ystävä vihollisesta, tietämään mitkä tilanteet ovat turvallisia ja mitkä vaarallisia sekä mukauttamaan omaa toimintaansa suhteessa omaan, perheeseen/laumaan.
Vagushermo eli kiertäjähermo on parasympaattisen, kehoa rauhoittavan hermoston tärkein hermo. Se ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon, ja vaikuttaa siten kehon tilaan.
Porgesin teorian keskittyy siihen, miten syvällä nisakkäässä on tarve kokea turvaa. Turva tarkoittaa selviytymistä, hengissä pysymistä. Tarve selviytyä ja jäädä eloon ohittaa kaikki muut tarpeet. Toisin sanoen vasta, kun yksilö kokee olevansa turvassa, syntyy tilaa vuorovaikutukselle, kuuntelemiselle, myötätunnolle, oppimiselle tai leikille.
Turvallisuuden tunne ei ole ainoastaan vaaran puuttumista.
Rauhan ja rentouden perusta ei ole ainoastaan vaaran merkkien poissaoloa, vaan myös turvan merkkien läsnäoloa. Omat lauman jäsenet, rauha ja hoiva ja sosiaalinen kontakti antavat hermostolle positiivisia signaaleja." - lainaukset Henriika Maikku soulteam.fi
Toinen tiedemies, neurotieteilijä ja psykobiologi Jaak Panksepp puhuu primääritunnejärjestelmistä, jotka ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille. Hoivaaminen ja huolenpidon tunne (care) lisäävät parasympaattisen hermoston rauhoittumista.
Miten?
Parasympaattisen hermoston osaa, vagushermoa (joka on kiertynyt ympäri kehoa, keuhkojen, sydämen, vatsan ja suoliston alueella), voi myös aktivoida tietoisella liikkeelle. Yksinkertaisin "liike" on hengittäminen. Keuhkot ja pallea hierovat liikkuessaan vagushermoa. Samoin tekevät kaikki (esim. Qigong-traditioon kuuluvat) kehon kiertoliikkeet.
Tietoinen hengittäminen aktivoi siis ihmisen parasympaattista hermojärjestelmää, rauhoittumista. Sama tunne siirtyy ja synkronisoituuu myös nisäkäslajien, ihmisen ja hevosen välillä. Itse rauhoittuessa myös hevonen rauhoittuu ja toistojen myötä oppii rauhoittumaan. Ja päinvastoin, käytännön esimerkki voisi olla Alongin ja Mannilan Tunnetaitoja hevosihmiselle-kirjassa kuvattu "Ponihengitys", jossa hevosen rauhoittava olemus ja hengitys synkkataan ihmiselle.
Tai sitten videon syvähengitysharjoitus! Olkaa hyvä!
Milloin?
Hengitysharjoitukset hevosen kanssa kannattaa aloittaa vain silloin, kun hevonen on kohtalaisen tyyni. Silloin sen on mahdollista ottaa vastaan ja oppia rauhoittumista ihmisen kanssa. Edelleen Porgesin teorian mukaan sympaattinen (taistelu/pako) ja parasympaattinen (rauhoittuminen) hermosto eivät voi olla yhtäaikaa aktiivisia, joten hevosen vireystilasta (ja omasta!) kannattaa olla selvillä.
Hevoseläimen primääritunnejärjestelmistä pelko (fear) on erityisen hyvin kehittynyt. Saaliseläimenä hevosen on täytynyt kehittyä nopeaksi pakenijaksi selvitäkseen hengissä. Jos pelkoreaktio on ehtinyt laueta, se tarkoittaa myös että adrenaliinia on ehtinyt erittyä verenkiertoon enemmän tai vähemmän. Adrenaliinin poistuminen voi vieda aikansa. jopa päiviä. Paikallaan oleva hevonen ei vielä välttämättä ole rauhallinen siinä mielessä, että se voisi oppia hyvin.
Hevonen ei voi tehdä tietoista valintaa, että alampa tässä nyt rauhoittaa itseäni hengittämällä. Mutta ihminen voi. Hengittämistä voi ja pitää ihmisenkin harjoitella ennenkaikkea rauhallisissa tilanteissa. Oma keho oppii, ja aivoihin muodostuu uusia synapsipolkuja, jotka käytössä (harjoituksessa) yhä vaan vahvistuvat. Kun opitaan hallitsemaan ja vaikuttamaan oman parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen, opitaan säilyttämään rauha ja toimintakyky kaaoksenkin keskellä.
Hengitellään siis, hengittäminen kannattaa aina!