Katse eteenpäin

Vielä on jatkettava ilosta! Ja nyt vähän enemmän ihmisen kannalta....

Oon useitakin kertoja ollut hevosten kanssa tilanteessa, jossa tuntuu etten tiedä, miten jatkaa eteenpäin. Kerran tämmöinen ajanjakso kesti muutaman vuoden.... ja kuitenkin, tässä ollaan.

Voin vaihtaa hevosta, valmentajaa, koko harrastusta, mutta mihin en voi vaikuttaa on ajan kuluminen.

Miksi se on tärkeää?

Ajattelen, että kaikesta pyristelystäni huolimatta en voi vaikuttaa muihin, vain itseeni. Ja vaikka en muuttuisi, muut ympärillä muuttuvat ja se vaikuttaa myös minuun, halusin tai en.

Olemme ajattelumme JA ympäristömme tuote.

Haluan ihan taputtaa itseäni olkapäälle, juu, olet ihan hyvä sellaisena kuin olet ja huomenna olet taas vähän uudempi.

jaa ah, mitähän tässäkin teen, mutta uteliaisuutta se herättää

Näin jo vanhana (hevos)ihmisenä mietin paljon tunteita, etenkin kun olen sukupolvea, jossa tunteita ei saanut näyttää, saati että niistä olisi puhuttu. Susan Fayn opetukset eri tunnetilojen tunnistamisesta ja konsentroinnista ovat olleet minulle valtava apu hevoshommissa, ja selkeä suunta taas eteenpäin.

Ennen kaikkea haluan hevoselle kokonaisvaltaista hyvinvointia! Koska loppupelissä hevosella on niin vähän valtaa oman elämänsä olosuhteisiin, ja ihmisellä niin paljon.

Tunteiden valitsemisen on vain yksi pieni osa-alue, mutta siihen voin vaikuttaa. Tuleeko kohtaamisesta hevosen kanssa myönteinen kokemus molemmille? Yleisartikkeli aiheesta https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/perustunteet-miten-voin-valita-ilon-ja-lisata-mielihyvan-tunteita-arkeen/

I.H.AHAA ryn talvipostauksiin kirjoitin vähän ilosta:

ILO on arvokasta pääomaa.

Saaliseläimenä hevosen pelon tunteen kuuluu aktivoitua nopeasti - mutta - pelko (sympaattinen hermosta) ja ilo (parasympaattinen hermosto) eivät voi olla läsnä yhtä aikaa. Ilo alentaa stressiä, ilo ja leikkisyys lisäävät kiinnostusta toista kohtaan, ilo, rakkaus ja kiitollisuus lisäävät halua olla yhdessä, ilo ja leikki helpottavat oppimista. Ja koska tässä kaikki ollaan nisäkkäitä ja tunteet tarttuvat, samaa mitä ilo tekee hevoselle, se tekee myös ihmiselle.

Siispä, iloisesti yhdessä.

Mitä, jos ilon tunnetta on vaikea tavoittaa?

Voit tehdä tietoisen harjoituksen:

Pötkötä kotana soffalla ja rentoudu. Hengitä muutama kerta syvään.

Muistele hetkeä elämässäsi, jolloin olet tuntenut iloa ja kiitollisuutta. Se voi olla mitä tahansa; leikkiä koiranpennun kanssa, lapsen ristiäiset, jättikala koukussa jne. Muistele tuota hetkeä tarkasti, kuinka kaikki tapahtui ja miltä ilo tuntui, hihkaisitko riemusta, hyppäsitkö ilmaan vai mitä? Nautiskele oikein tuota hetkeä, anna sen täyttää koko kehosi, joka solusi. Huomaatko hymyileväsi?

Muistele tätä samaa hetkeä usein ja anna ilon tunteen tuntua. Hymyile.

Sitten kokeile hevosen kanssa. Kun näet hevosen, hengitä kerran syvään ja anna taas sen vanhan ilon tunteen täyttää mielesi ja kehosi. Hymyile, siellä se on. Jaa ilon tunne hevosen kanssa.

Ja vaikka välillä asiat mättävät, koska maailma on, valitse olla iloinen ja kiitollinen hevosesi kanssa. Kiitos!

Tottakai hyväksyn muutkin tunteet ja surun kanssa eläminen tarkoittaa mulla välillä kunnon parkuja. Mutta, pidän surun rakkauden pikkusisarena. Ilman sitä ei ilo ei olisi niin kevyttä, nauru niin hersyvää eikä huominen niin jännittävää.

Uskon lujasti, että ilo, rakkaus ja kiitollisuus vievät eteenpäin. Ja uskon myös, että hevoseni on sen arvoinen.

talviterkuin

Päivi

lähetetty 9.2.2026