Hevosen hyvinvointi on tärkeä asia, haluan edistää sitä aina voimieni mukaan. Siksi minua kiinnostaa kovasti, miksi hevoseuden käsite on monesti niin vaikea ymmärtää, mikä sitten johtaa tulkintoihin ihmiselämän kautta ja kaiken lisäksi inhimillistämiseen ja hevosen hyvinvoinnin vähenemiseen.
Tämän kirjoituksen innoittajana on Lucy Reesin haastattelu. Voit lukea sen tästä. Hänen kolme tärkeintä huomiotaan hevoseudesta ovat: henkilökohtainen tila, yhteyden tarve (koheesio) ja synkronisaatio (tietoisuus, läsnäolo).
"Rees has three main rules for equine psychology. The first is that horses consider personal space important – each horse has its own “force field” into which favored individuals (foals, friends, relatives) are allowed, and into which any rider intrudes. The second is cohesion, a coming together of individuals as a herd or band for greater safety like any good anarchist collective. The third is what makes our relationship with these anarchists possible: synchrony. Horses watch one another constantly. If one horse spots a threat and turns to run, the others will wheel and gallop a beat behind it. If one horse needs water, it will lead the rest to a stream. If the outlook is safe, all will graze apart from a handful of guards."
HENKILÖKOHTAINEN TILA Vaikka hevoset ovat laumaeläimiä, lauma koostuu yksilöistä. Jokaisella yksilöllä on oma henkilökohtainen tilansa, johon ei noin vaan sovi tulla. Kuka tahansa ei rapsuttele kenen tahansa kanssa. Kuka tahansa ei kosketa ketä tahansa. Kosketuksen pyytäminen/salliminen ovat suuria luottamksen osoituksia. Hevoset solmivat ystävyyssuhteita, jotka voivat kestää läpi elämän.
Meillä on ollut hauska seurata, kun uusi hevonen tulee laumaan. Toiset hyväksytään melko lailla heti. Ne ovat olleet kohteliaasti käyttäytyviä, tilaa antavia tai sitten hyvin nuoria hevosia. Yksi vähän orimainen ruuna sai sen sijaan pysytellä parin peltosaran etäisyydellä melkein kuukaiden, ennenkuin lauma on vakuutunut sen vaarattomuudesta.
Aina silloin tällöin minulta kysytään karsinassa hankalista hevosista. Henkilökohtaisen tilan ajatukseen peilaten - me ihmiset talsimme hevosen tilaan (karsinaan) mitään kysymättä, aikaa antamatta. Hevonen ei pääse väistämään, kun kosketaan kysymättä, aletaan laittaa varusteita.
Jos hevonen vähänkään inahtaa, sitä komennetaan. Olen sitten sen miljoona kertaa kuullut EI - sanan!
Pelosta rankaiseminen yleensä lisää pelkoa. Ja kun pakoon ei pääse, pelko aiheuttaa puolustautumisen, hevonen käyttää hampaita, saattaa huitaista kaviolla tai yrittää runtata ihmisen karsinan seinään. Kokemattomampi ihminen häipyy äkkiä paikalta. Mitä hevonen oppi? Puolustautuminen kannatti.
Tunnille mennessä voi hyvin varata enemmän aikaa hevosen valmisteluun. Karsinaan ei tarvi ryysätä heti, hevoselle voi jutella ulkopuoleltakin. Hevosen voi itse antaa tulla nuuhkimaan ja tervehtimään. Oma levollisuus ja rauhallinen tunne välittyy myös hevoseen. Ja jos karsinassa oikeasti odottaa pelottava kaveri, voi aina pyytää henkilökuntaa auttamaan.
KOHEESIO, YHTEENKUULUVUUDEN TARVE, SOSIAALINEN KONTAKTI Vaikka lauma koostuu yksilöistä, lauma, yhdessä oleminen, on pitänyt hevoseläimen hengissä läpi evoluution. Yhdessä on turva, yhdessä on seura, yhdessä lepo, yhdessä on syöminen, yhdessä on leikki. Me pidämme huolta toinen toisistamme.
Lauma tarkoittaa myös kivun peittämistä viimeisen asti. Vahingoittunut eläin kiinnittää aina saalistajien huomion ja koko lauman turvallisuus vaarantuu. Lauma tarkoittaa myös harmonian asettamista etusijalle. Hevonen väistää ihan luonnollisesti vaikkapa ruokintatilanteessa voimakasta yksilöä. Tuhansia vuosia sitten laajoilla Euraasian aroilla laiduntavilla eläimille on riittänyt ruokaa siinä muutamankin metrin päässä. Tilan antaminen ei ole alistumista vaan osoitus halusta säilyttää lauman sisäinen harmonia, lauman etu asetetaan oman edun edelle.
Meidän ihmisten yhteiskunnat ovat toimineen toisella tavalla. Orjat ovat väistäneet isäntiään, tehneet työt ja syöneet tähteet. Väistäminen on alistumista toisen voimaan ja valtaan. Naiset ovat vaienneet seurakunnissa ja suljettu pois toiminnasta ja päätöksenteosta. Ei ihme, että hevosen rauhoittavat eleet ja tarve yhdessä olemiseen on tulkittu väärin, ja vieläkin puhutaan pomoista ja pomottamisesta ja johtajuudesta. "Kuka on tän lauman johtaja?" kysyi juur eilen hevosista täysin tietämätön vierailija.
Onneksi hevostutkimusta tehdään koko ajan ja uusi tieto leviää pikkuhiljaa. Ja en tiedä, voiko kukaan koskaan todella sanoa ymmärtävänsä hevosia, no minä en ainakaan, kun oon vain ihminen ja ihan täti :) Hevosen yhteenkuuluvuuden tarve avaa valtavia mahdollisuuksia esim. sosped tai terapiatyössä. Samalla se luo suuren vastuun olla käyttämättä hyväksi anteliasta osapuolta.
Tässä muuten hyvä video uskomusten muuttumisesta yleisesti hyväksytyksi totuudeksi.
SYNKRONISAATIO, TIETOISUUS, LÄSNÄOLO Hevonen on laumaeläin ja myös pakoeläin. Sen täytyy olla koko ajan tietoinen ympäristöstään, ja evoluutio on kehittänyt sille tarkat aistit, nopeat jalat ja kun hevonen laiduntaa, silmätkin jäävät sopivasti ruohotasoa ylemmäksi. Täydellinen pakokonstruktio siis.
Koko ajan ympäristöään tarkkaillen hevonen elää synkronisaatiossa lauman kanssa. Yhdessä pysyttelevä lauma on aina paremmassa turvassa kuin yksi yksinäinen hevonen. Laumasta harhaantuneet jäsenet paimennetaan yleensä takaisin. Juomaan lähtevää yksilöä seuraa koko lauma. Torkkumaan käyvää laumaa jaa aina vartioimaan muutama hevonen. Hevosen keho antaa koko ajan tietoa muille, saaliseläimen ei kannata pitää liikaa meteliä. Myös tunnetila, etenkin pelko/turvallisuus välittyy nopeasti hevosesta toiseen.
Tästä huolimatta me erotamme hevoset toisistaan. Ne asuvat karsinoissa (myös meillä talvisin) ja tarhaavat monessa paikassa yksinään. Astumme surutta niihin pikkuisiin karsinoihin ja otamme ilman ajatusta vastaan hevosen myöntyvyyden, sen tarpeen säilyttää rauha. Sitten ihmetellään kaikenlaisten häiriökäytösten syntyä. Imppaminen, kutominen, puunpureminen, vihreät pikkumiehet kentän kulmassa, näitähän on. Monta kertaa olisi järkevämpää ja hevosystävällisempää korjata oireen sijasta syytä, muuttaa hevosen elinolosuhteita enemmän lajinmukaisia tarpeita vastaaviksi.
Olla reilu, niin reilu kuin voi. Sillä eihän tässä voi takaisin aroille palata, niitä ei enää ole. Hevoset voivat minusta hyvin sopeutua moderniin yhteiskuntaan. Tarvitaan vain ymmärrystä eläimestä ja halua ja voimavaroja toteuttaa hevosille sopiva elinympäristö. Koko ajan tarvitaan myös uutta tutkimusta, niin hevosesta itsestään, kuin hyvistä eettisesti kestävistä tavoista kouluttaa, harrastaa ja tehdä työtä hevosen kanssa. Hevoset ovat sen arvoisia, ja me ihmiset kerromme arvoistamme sillä, miten kohtelemme viattomia; eläimiä, lapsia, lapsenmielisiä.
lähetetty 22.5.2018
Comments