Hevosen tunteet - ilo
- Päivi Peusa

- 16 minuuttia sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Ilo on nisäkkäiden, myös hevosen perustunne. Ilon tunne juontaa seeking-järjestelmään; varsasta on ihana löytää mammatamma ja saada maitoa ja turvaa, ihana löytää ja innostaa kaveri leikkiin, on hienoa etsiä ja löytää ruohoa ja pureskella ja syödä, hevosesta tuntuu hyvältä tavata tuttu hevonen/ihminen ja jotkut hevoset nauttivat pulmien ratkomisesta (kuten vaikka ovien salvat tai laitumen portit tai ihan tarkoituksella virikkeeksi laitetut mysteeriboxit.) ine.
Ilon tunne on tavallaan täyttymystä, ihan perustarpeiden kuin myös uteliaisuuden. Ilo on positiivista ja vähentää stressiä. Hevosen hyvinvoinnille on tärkeää sen yleinen mieliala, fiilis, jossa se päivänsä viettää.
Mutta miten tää näkyy hevosen ilmaisussa?
Jokaisella hevosella on oma persoonallisuutensa ja niissä on paljon eroja. Oon joskus lukenut
K F Hempflingin persoonallisuusmääritelmiä hänen kirjastaan "What Horses reveal".
Löysin "skeptikon" johon lokeroon mun Aino suurelta osin mätsää. Hiljainen, helposti vetäytyvä, epäluuloinen, paineesta räjähtävä/sulkeutuva, uskollinen. Minust Aino näyttää harvoin riehakasta iloa, sen ilo on hiljaista säteilyä, suorastaan fyysistä lämmön tunnetta. Kun taas vaikkapa Arda vainaa oli ihan erilainen persoona. Ulospäinsuuntautunut ja ilmeikäs.
Tottakai myös me ihmiset vaikutetaan omalla persoonallamme hevosen uskallukseen näyttää tunteitaan ja myös meidän persoona, hevosenlukutaito ja odotukset vaikuttavat siihen, miten hevosen tunteita luetaan ja ymmärretään.
Eräänkin kerran oon nähnyt, kun ihminen sanoo: katos kun heppa on iloinen ja riehakas! Tosiasiassa hevosella silmät pyörii päässä, hiki valuu ja pakoreaktio on jo kauan sitten lauennut. Hevosen riehakkuus voi olla joskus pelottavaa, onhan sen koko ja voima ja ulottuvuus ihan muuta kuin ihmisen. Itsesäilytysvaistossa ei ole koskaan mitään hävettävää päinvastoin, se on viisautta, huomennakin pääsen taas tallille!
Joten, erilajisen ilon ilmaiseminen voi olla aika erilaista kuin ihmisen. Ehkä me ei vaan aina heti huomata pienieleistä iloa, koska se on erilaista kuin me odotetaan tai kuvitellaan? Tai sitten ihaillaan suuria eleitä, eikä huomata, kun ne jo muuttuvat peloksi.
Kaivoin ja löysin tän ikivanhan pätkän Ardasta (tässä 19-vuotiaana)... tässä niin näkyy liikkumisen riemu ja luottamus meidän kahden välillä. Mikä ihana hevonen Arda olikaan.
Miten sinun hevosesi ilmaisee tyytyväisyyttä ja iloa?
terkuin
Päivi
lähetetty 5.1.2026



Kommentit