Hyvää Uutta Vuotta En sitten aio antaa mitään uudenvuodenlupauksia!
Sensijaan katson tulevaisuutta mielenkiinnolla ja avoimella sydämmellä. Mikä kaikki voikaan tulla mahdolliseksi, kunhan antaa tilaisuutta?
Meillä oli nimittäin miehen kanssa keskustelua videon tekemisestä. Ja hänhän on teatterimaailman tekninen ammattilainen. Sain häneltä toki paljon hyvää tietoa, mutta voi sitä negaation määrää!!!! Tietty ammattilainen heti osaa sanoa, mikä on mahdollista ja mikä ei. Silti ajattelen, että ihan ideoinnin alussa kaikenlaiset ajatukset saavat olla mahdollisia, myös amatöörin suusta - vaikka ne olisivatkin mahdottomia, ne voivat johtaa ihan uudenlaiseen, jopa mahdolliseen visioon. Vai? Ainakin tuntui tylsältä kertoa ajatuksista, kun ne heti torpattiin. Se lopettaa halun yrittää. Tuntuu tyhmältä.
Vähän kuin hevonen, jota koko ajan kielletään. EI EI EI. Ei mitä? Oon tavannut aika monta tämmöistä kaveria (siis ihmistä), jotka ihan huomaamattaan koko ajan kieltävät hevosiaan. Siinä joutuu kohtapian ikävään kierteeseen, ja alkaa ajatella, että ompa minulla tuhma, jästi, tyhmä hevonen. Tästä SANOJEN VOIMASTA kertoi juur Esa Saarinen hesarin hienossa artikkelissa - kannattaa lukea.
Sanat muovaavat omaa todellisuuttamme. Vaikka sanominen olisi aluksi ihan leikkiä, että senkin possu (hevosesta), alla on ikävä pohjavire. Niinhän vanha sanontakin sanoo, että leikissä on aina totta toinen puoli.
Siispä kieltämisen sijasta itse etsin sanoja, jotka selkeästi kertovat, mitä sillä hetkellä toivon tapahtuvan. Kolme suosikkisanaani ovat odota, seis ja hyvä. Esim. ohi ryntäävälle malttamattomalle hevoselle sanon "odota". Paikallaan seisovalle hevoselle sanon (sillä hetkellä kun se seisoo) "seis". Jos heppa lähtee liikkeelle omia aikojaan, olen hiljaa, korjaan paikalleen ja sanon uudestaan "seis". (Tämä on muuten helppo myöhemmin yhdistää liinatyöskentelyssä pysäyttämiseen, kun hevonen jo osaa seisomista merkitsevän sanan.)
"Hyvä" on ihan supersana, sitä käytän koko ajan palkitsemiseen. Sanojen voima toimii. Tunnen itsekin onnistumista, kun pääsen kiittämään hevosta, ja samalla siis itseäni. Ihan keittiöpsykologiaa :)
Mutta takaisin tulevaisuuteen. Ensi kevääksi minulla on suunnitteilla kaksi kurssikokonaisuutta: Jokanaisen Hevostaitoja (kolme kertaa, joka kerralla keskitytään yhteen taitoon) ja Irtojuoksutuksen ABC (kolme kertaa, joilla käydään perusteellisesti työskentelyä vapaan hevosen kanssa). Näistä kerron tarkemmin tammikuun lopulla. Kesän suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta niistäkin lisää myöhemmin.
Kokeilkaa kehumisen voimaa, ihanat hevosemme, sinä, minä, me kaikki olemme sen arvoisia :)
Hyvää Uutta Vuotta 2018!
lähetetty