Etsi

I.H.AHAA ry – tarvitaanko yhdistystoimintaa?

Miksi yhdistys perustetaan? Vain, että ihmisillä olisi hauskaa? Koska kyllähän meillä

I.H.AHAA ryssä on välillä ihan sikahauskaa! Itse uskon vahvasti, että yhdistys kokoaa yhteen samanmielisiä ihmisiä. Samanmielisyys tarkoittaa minulle myös jotain yhteistä unelmaa, suuntaa, tavoitettakin. Ja etenkin nyt covid-19 hiljaisuudessa on kiva joskus tavata heppakavereita myös teamsin välityksellä!


Nooke mummeli tänä keväänä 25 vuotta

I.H.AHAA ry perustettiin Järvenpäässä vuonna 2003. Meillä aloittajilla, Marjatta, Marjut ja minä, (kolme ämmää?) oli unelma. Alusta alkaen ymmärsimme, että hevosten elämässä täällä meidän ihmisten maailmassa on paljon parantamisen varaa. Jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten tajusimme, kuinka hevonen oli muuttunut yhä enemmän välineeksi ja vaihdettavaksi hyödykkeeksi.

Ja olimme nähneet, kuinka hevosen voi kouluttaa ja saada suorittamaan - ainakin tiettyyn pisteeseen - myös pelolla ja väkivallalla. Tai tekemällä kuten aina ennenkin on tehty, sen enempää prosessia kyseenalaistamatta, kun lopputulemana oli jokseenkin "käytettävissä" oleva hevonen. Ja sehän tuntui meistä eläinrakkaista ihmisistä niin pahalta. Tarvitsimme muutosta, ja aloimme etsiä uutta.

Natural horsemanship oli 1990-luvulla rantautunut Suomeen, ja omien kokemusten kautta löysimme siitä yhden tavan kertoa muutoksen mahdollisuudesta. Muistan kyllä, kun aikanaan Kari Vepsän kanssa heiteltiin raakoja kananmunia Leslie Desmondin kurssilla.... Kokemukset hevosten avautumisesta, ja aivan uudenlaisen suhteen löytyminen kannustivat jatkamaan toimintaa. NH-scene Suomessa oli tosi pieni, ja tekijät äkkiä käyty läpi. Lopulta Marjatta törmäsi hollantilaiseen Piet Nibbelinkiin, joka toi hevosten kanssa olemiseen ja harrastamiseen uuden ulottuvuuden. Oma kehonkieli, omat tunteet ja oman tekemisen vaikutuksen arviointi oli vaikeaa, totta kai. Peilistä ei aina katsonut vastaan mukava kuva. Ei ollutkaan tarpeen kouluttaa vain hevosta, ja siirtää vastuuta toiselle, vaan kyse oli yhteisestä kasvun mahdollisuudesta. Mutta tottahan sen hevosenkin tarvi ihan oppia asioita. Löytyi myös Tuikku Kaimio, joka opetti ainakin minulle uuden tärkeän asian, oppimisteorian.



Aino, Nooken tytär tänä keväänä 18 vuotta

I.H.AHAA ryn toiminnan huippuhetki oli varmasti HETA-hevostaitotapahtumien järjestäminen. Kolme kertaa, 2010, 2012 ja 2015 pikkuruinen yhdistyksemme venyi uskomattomaan. Vieläkään en voi olla kuin ylpeä ja kiitollinen kaikille vapaaehtoisille jäsenille, teidän ansioista tapahtuma saatiin aikaan.

HETAn jälkeen oltiin väsyneitä ja syystä. Vaikka HETA sai paljon julkisuutta, vastavirta oli edelleen voimakas. Tällainen työ, vanhojen tapojen ja uskomusten korvaaminen uudella tiedolla, on hidasta ja puuduttavaa. On raskasta uida vastavirtaan. Jatkuva kyseenalaistaminen saa aikaan käpertymistä, aina ei vaan jaksa olla barrikadilla. Ja toki yhdistyksessä aktiivisesti toimiminen on täysin vapaaehtoista.

Operantti kouluttaminen alkoi tulla yhä enemmän näkyväksi Suomessa, uudet kouluttajat tarjosivat palvelujaan, ja tunteet heitettiin vähän niin kuin nurkkaan, koska tarjolla oli systeemi. I.H.AHAA ry olikin vanhanaikainen, tunteet ja niiden kanssa temmeltäminen oli vanhanaikaista, koska hevonen oppi ja oppii systeemin avulla. Ilman pelkoa ja kipua, se on mahdollista. Ja tämähän on ihan valtavan hieno uutinen! Silti, monta kertaa tuli vastaa hevosia, joita helpotti rentoutuminen, hidastaminen, myötätunto, ja oppiminen ihan kaikessa rauhassa. Ja nyt, viime aikoina tutkimus on siirtynyt niihin tunteisiin. Tunteet välittyvät eri lajien välillä, ja ehkä onkin taas tarpeellista ajatella omaa ajatteluaan ja käyttäytymistään. Luin juuri tutkimusta, jossa oli dokumentoitu hevosen kipukäyttäytymistä. Jopa 70% hevosista lopetti kivun näyttämisen, kun ihminen ilmestyi näkösälle. Minulle tämä kertoo siitä, kuinka valtava vaikutus meillä on hevosiin. Ne tuntevat meidät, ne tietävät, ennakoivat, ovat kuulolla. Miksi en itse haluaisi olla kanavat auki vastavuoroisesti? Minkälaisia mahdollisuuksia voikaan avautua, kun tunteet ja teoria yhdistyvät? Yksikin pieni teko voi muuttaa maailmaa. Voin nakata sen nenäremmin nurkkaan, ajatella hevosen ruokintajärjestelyjä, laumaa, omaa tasapainoa, oppimista, joustavaa itsenäistä kättä, yhteistä hengittämistä, kiireetöntä olemassaoloa, satulan sopivuuden tarkastamista, iloa, leikkiä, madottamista, jumppapuomeja, kuusenhavuja, hetkestä nauttimista, temppujen opettamista, kavioita, suoruutta, tasapainoa, rakkautta. Antautua antamaan.

Valinnanvaraa on yhtä paljon kuin hevosia ja ihmisiä.


Olen todella iloinen jokaisesta I.H.AHAA ryn jäsenestä, vanhoista konkareista ja uusista raikkaita tuulia tuovista. Jokainen voi löytää hevosen kanssa yhä aidomman yhteyden. Jokainen voi auttaa hevosta voimaan paremmin. Jokainen voi olla esimerkki muille.


Miten on käynyt yhdistyksen unelmalle hevosten paremmasta elämästä?

Onko I.H.AHAA ry tarpeellinen? Voidaanko vielä tehdä jotain?

Kyllä, kyllä ja kyllä.

Jokainen yhdistyksen luennolta tai kurssilta saatu tiedonmuru, oivallus ja idea, jokainen naurunremahdus tai vuodatettu kyynel auttaa hevosia ja ihmisiä, ystäviä yhdessä, eteenpäin rakkauden polulla.


terveisin Päivi, yksi kolmesta perustajasta, yhä mukana – koska maailma ei ole vielä valmis.


www.ihahaa.fi

https://www.facebook.com/ihahaa.ry