Kirjoitin I.H.AHAA ryn arvoista tiedottajan ominaisuudessa yhdistyksen facesivulle. Jatkan myös tänne omalle sivulle, sillä minullekin nämä ovat tärkeitä ohjenuoria. Aluksi tarkemmin ekasta kohdasta.
1) hevosen hyvinvointi
2) hevosen hyvinvoinnin huomioiva vuorovaikutus ihmisen kanssa
3) ihmisen hyvinvointi
Nämä kolme peruspilaria toistuvat kaikessa yhdistyksen toiminnassa. Ne ovat kuin kolme majakkaa turvallista suuntaa näyttämässä. Sillä olemme kaikki vain ihmisiä, jokainen omassa kohdassa polkuaan, omien haasteidemme kanssa. Muutos tarkoittaa aina liikettä, ja arvot, ne majakat, kertovat suunnasta.
1)
Hevosen kannalta hyvinvointi on yksinkertaisimmillaan: ystävät, ruoka ja vapaus liikkua. Saattaa tosiaan kuulostaa helpolta, mutta nykymaailmassa jo näiden lajinmukaisten perustarpeiden täyttäminen aiheuttaa päänvaivaa.
Miten löytää hevoselle sopiva kaveri tai ryhmä? Luonnossa hevoset syntyvät laumaan ja etenkin tammat saattavat elää samassa porukassa koko ikänsä. Meidän ihmisten maailmassa varsat vieroitetaan aika usein liian aikaisin, hevoset muuttavat, niitä ostetaan ja myydään. Voi ihan olla, että hevosen sosiaalisen käyttäytymisen kehitys jää vajavaiseksi. Ja jos vihdoin kaveri löytyy, omistajan elämäntilanne muuttuu ja hevonen joutuu taas lähtemään. Silloin muutos aiheuttaa taas uutta stressiä uusiin maisemiin joutuvalle hevoselle. Ja kyllä, jälkeen jääneet kaverit voivat ikävöidä pitkän aikaa.
Laumauttaminen onnistuu lähes aina, mutta se on tehtävä ajatuksella. Hevoset totutetaan, niitä tarkkaillaan ja jos jokin tuntuu menevän mönkään on heti toimittava. Ja mietittävä asiaa uudestaan.
Ruokinta perustuu sopivaan määrään korsirehua. Mitä sitten tarkoittaa sopiva? Hevosen pitäisi saada pureskella korsirehua noin 2/3 päivästä SAMALLA liikuskellen sitä etsimässä. Pureskelu tuottaa sylkeä, joka suojaa vatsan herkkiä limakalvoja ja tuottaa ruuansulatusentsyymejä ja liikkuminen edistää jättipitkän suoliston toimintavarmuutta.
Vähäisten ruokintakertojen haitallisuus on tiedetty pitkään. Nyt sitten on tutkittu vapaan heinäruokinnan haittoja - hevoset lihovat, syömistä hidastavat heinäverkkot vaikuttavat hampaisiin ja niskanikamiin, ruokinta-automaatit, etenkin väkirehuautomaatit, saattavat lisätä stressiä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun ei ole sitä preeriaa tarjolla, täytyy ruokinnan toteuttamista todella miettiä.
Vapaus liikkua niiden kavereiden kanssa kuuluu myös perustarpeisiin. Luonnossa hevoset liikkuvat suurimmaksi osaksi käyntiä sitä ruokaa etsien. Meidän ihmisten tekemä tarha on oltava tarpeeksi iso. Hevosilla on oltava mahdollista myös ottaa pienet laukkaspurtit ja tilaa tarpeen tullen väistää toisiaan.
Moderneja tapoja täyttää hevosten liikkumisen tarvetta ovat pihatto ja paddock paradise´- tyyliset ratasysteemit. Niiden ajatushan on kannustaa hevosen omaehtoista liikkumista myös pienemmillä alueilla.
Näistä lyhyistä kuvauksista huomaa, kuinka hevosen hyvinvoinnin perusteita täytyy kyllä miettiä. Ratkaisut on pakko soveltaa myös omien resurssien mukaan. Tällä tarkoitan niin hevosen omistajia (aina ei löydy sitä ihan täysin sopivaa tallipaikkaa) kuin tallinpitäjiä (tieto tuo tuskaa ja kukkaron pohjalla on välillä vain tyhjää). Kompromissi on hyväksyttävä sillä ajatuksella, että vähitellen saadaan aikaan yhä enemmän hyvinvointia parantavia elementtejä.
Sillä hyvinvointi ei ole vain pahoinvoinnin poissaoloa. Lajinmukaisten tarpeiden täyttyminen tuottaa hevoselle mielihyvää, alentaa stressitasoja ja vähentää häriökäyttäytymistä.
Ja sitähän me ihmiset toivotaan - onnellista, tervettä ja turvallista harrastuskumppania. Eikö vaan?
terkuin Päivi
Lähetetty 7.2.2024
Commentaires