top of page
Etsi

Joulu tulee ja...

maailma on ihan hullulla mallilla. Sota Ukrainassa, energian hinta, inflaatio, lumikaaos, juuri sairastettu korona... ainakin nämä asiat painavat omaa mieltä. Lehdet, tv ja some ryöppyävät huonoja uutisia, riitaa ja rumaa kielenkäyttöä. Minun tekee mieli vetäytyä koloon odottamaan kevättä, kääntyä sisäänpäin ja käpertyä. Joku toinen ahdistuu ja kolmas muuttuu äkkivääräksi piikkisiaksi.... Näihin asioihin en paljoa voi vaikuttaa.



Mistä löydän sitkeyttä kestää tämä ikävä aika?

Sillä uskon kyllä että lumi sulaa, voimat palaavat, jossain vaiheessa sota päättyy ja sähkön hinta järkevöityy. Onhan Suomi sentään tolkun maa ja olemme tolkun ihmisiä.


Yksi asia mihin voin vaikuttaa, on oma asenne ja puheeni ja käytös. Se ei tarkoita ikävien asioiden poispyyhkimistä vaan sitä, minkä ajatuksen ongin mielen sopasta lautaselle, nostan näkösälle. Ja missä tunnetilassa päiväni vietän.


Hevoset auttavat tässä ihan valtavasti. Joka aamu kello soi 6.45 ja nousen niitä ruokkimaan ja vettä kantamaan. Koirat saavat muronsa. Mies hakee lehden postiluukulta. Joka päivässä on elämisen rytmi. Omalla työllä pidän huolta toisten tarpeista. Se tuo merkitystä ja hyvää mieltä kaikkeen, myös epävarmuuden aikaan.

Täällä kotona hevoset jatkavat puuhiaan uutisista huolimatta. Ne ovat osa todellisuutta, joka on vakautta ja jatkuvuutta, elämän ennalta-arvaamattomissa rajoissa.


Ajattelen, että hevosen merkitys ihmiselle on aina uniikki, suhteessa ihmisyksilöön ja aikaan. Kesyeläimenä meidän ihmisten maailmassa hevoseen latautuu odotuksia, toiveita ja suunnitelmia, joista se itse on täysin tietämätön. Toisaalta uskon kyllä, että kesyhevonen voi elää hyvän elämän, kokea lajinomaisten tarpeidensa täyttymystä ja mielihyvää jopa ihmisten kanssa.


Joskus meidän ihmisten ajatukset hevosesta ovat kuitenkin täysin epärealistisia ja epäreiluja. Siksi minulle on tärkeä ymmärtää mahdollismman paljon eläinlajista hevonen. Pysytellä edes vähän kärryillä uudesta tiedosta ja olla avoin asioille, joista ei vielä edes ole tietoa, ainoastaan tunne. Jotta voisin olla reilu hevosille, miettiä odotuksieni ja toiveideni mahdollisuuksia ei ainostaan itseni vaan myös hevoseni kautta. Tampata lumeen pienten opinaskelten syvää polkua.


Olen niin kiitollinen hevosilleni, eläville ja edesmenneille. Olette opettaneet (ja opetatte) hyväksyntää, rajoja ja rauhaa. Aina se ei ole helppoa eikä pysyvää, mutta aina kannattaa yrittää. Ajatussopasta voi nostaa esille sen herkkupalan, päivästä tehdä hyvän. Tästä päivästä ja sitten huomenna taas uudestaan.


viikko ennen joulua 2022

Päivi

Kommentare


bottom of page