Mitä jos tänä vuonna antaisitkin hevoselle erilaisen joululahjan?
Tavaroiden ostamisen, jos niitä ei oikeasti tarvitse, voisi tänä jouluna jättää väliin. Olen nimittän huomannut jännän asian, hevosen varustevuori on kummasti kasvava, suorastaan ihan omaa elämäänsä elävä keko.... Viimeistään kevätsiivouksen yhteydessä ihmettelen rikkinäisiä loimia, hajonneita (säästettyjä??) suitsien palasia, täysin avaamattomassa paketissa olevaa neljää valkoista (öhhömm) pinteliä ja muita keon kummallisuuksia. Rikkinäiset pitäisi korjata tai heittää pois ja käyttämättömät voisi kierrättää...noh varaosia pitää kyllä aina olla jemmassa....
Mutta pois huonosta omastatunnosta ja takaisin jouluun! Houhou! Mitä jos niiden pinkkien pintelien sijaan antaisit hevoselle lahjaksi lisää selkeyttä ja keveyttä elämään, ja kasvattaisit sen luottamusta itseäsi kohtaan vahvistamalla tietoisesti hevosen toivottua käytöstä.
Vahvistusviikko! Voit vahvistaa monella tavalla. Seuraavassa kerron muutaman tavan, jota itse yleisimmin käytän.
Ihan tavallisin vahviste on myötäys. Mille myötään, vahvistuu. Tämä toimii tietty niin ratsastuksessa kuin ihan talutuksessa tarhaan ja takaisin. Mitä jos seuraavalla kerralla hevosta viedessä tai tuodessa keskittyisin ihan satasella siihen, että hevonen on kuulolla ja odottaa, ja tunnustelisin koko ajan sitä pienintä mahdollista hevosen ajatusta, jolle myödätä.
Käytännössä tämä tarkoittaa aluksi myös pienimmän mahdollisen paineen tarjoamista. Kuinka paljon on mahdollisimman vähän? Hevonen voi yllättää, kuinka vähällä se oikeasti lähteekään liikkeelle. Ja kun heppa on hyvin kuulolla, voi olla, että se pysähtyykin jo siihen kun ihmisen jalat ensin hidastavat ja sitten pysähtyvät.
Myötäyksen lisäksi vahvistan kehumalla. Hyyyvä, on meillä paljon käytetty sana. Olen ihan varma, että ainakin minun hevoset ovat oppineet Hyyyvän merkityksen - hienoa, onnistuit, kiitos! Toisaalta sanan sanominen kehuu myös minua, antaa palautetta yksinäisessä tekemisessä. JEEE, onnistuin! Hyvä tunne välittyy minun kehostani hevosen kehoon.
Joskus käytän vahvisteena myös rapsutuksia, etenkin kesällä. Hepan masun alla ulottumattomissa olevat itikanpuremat kaipaavat apukäsiä, ja silloin on hyvä tilaisuus vahvistaa rapsuttamalla. Rapsuttelussa kannattaa kuitenkin erottaa ihan vaan yhteinen ihana rapsutteluhetki tuosta koulutuksessa käytettävästä rapsutuksesta. Toisekseen, rapsutus on hyvä vahviste vain, jos hevonen haluaa ja tykkää siitä. Auta armias, jos menen rapsuttamaan Ardaa talvella - sitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Namit ovat myös vahviste. Ne ovat myös usein voimakkain, nopeimmin tulosta tuottava keino opettaa hevoselle asioita. Namien käytössä, kuten kaikessa muussakin, on oleellista vahvistamisen oikea ajoitus. Hetki (tekeminen) ennen namin siirtymistä hevosen suuhun, vahvistuu. Ja samalla vahvistuu tekemisen mielentila. Koska namit vaikuttavat moniin hevosiin voimakkaasti, niiden käyttämistä kannattaa opetella ja miettiä tarkkaan. Jokatapauksessa hevosen ja oman mielen rauhoittaminen on kaiken alku.
Siinä ovat meidän neljä yleisintä, jokapäivä käytössä olevaa vahvistetta. Myötäys on minulle se kaikkein olennaisin, koko ajan olemassa oleva ei vain vahviste, vaan myös tapa olla hevosten kanssa. Myötäys ei ainoastaan lisää hevosen keveyttä ja sen reaktionopeutta vaan myös vuorovaikutuksen keveyttä. Myötäämällä ja muita vahvisteita lisäämällä vaikutan myös hevosen asenteeseen. Saako hevonen positiivista ja kannustavaa palautetta? Onko ihmisen kanssa mukavaa ja turvallista? Kannattaako ihmiseen luottaa?
Aina ei tarvitse edes mennä tekemään erillistä keveys/kuunteluharkkaa, sama hoituu matkalla tarhaan ja takaisin. Kunhan keskityn siinä pienessä hetkessä täysillä hevoseen, sen pientenkin oikeansuuntaisten ajatusten kuunteluun ja vahvistamiseen.
Miten siis olisi? Joulun jälkeinen vahvisteviikko!
Ihanaa joulunaikaa kaikille <3
Comments