Hyvää Uutta Vuotta 2023!
Vein hevoille aamuheiniä siinä seiskan aikaan. Uudenvuoden yön sade ja tuuli oli tyyntynyt, puolikas kuu loisti pilviverhon takaa. Hämärässä hiljaisuudessa kuulin kaukaa ketun haukahtelevan. Se kulki metsässä omilla asioillaan ja kohta senkin ääni matkan jatkuessa hävisi. Hevoset hörähtivät minulle, aamuheinilleen.
Uuden vuoden aamu on samanlainen kuin kaikki aamut. Vähitellen valkenee. Ruuat eläimille, kahvia itselle.
kuva Pixabay
Ajattelen sitä kettua.
Joku puhuu eläimien viesteistä, siitä mihin voisi kiinnittää huomionsa omassa elämässään.
Tämä kuulotapaaminen sopii siis uuden vuoden aamuun!
"Kettu edustaa luovuutta, oveluutta ja ongelmien ratkaisukykyä.
Kettu yhdistetään taianomaisuuteen, yliluonnollisiin voimiin ja oveluuteen. Erämaassa kettu asustelee niittyjen laidoilla ja metsissä, se on naamioitumisen mestari, ja mystiikan valtakunnissa se edustaa välikättä ihmisen ja henkimaailman välillä.
Ketun voima antaa mahdollisuuden nähdä näkymätöntä, se muistuttaa hiljaisen tarkkailun mahdollisuudesta, joka saattaa johtaa arvokkaaseen ennalta-arvaamisen kykyyn.
Ketun voima auttaa myös muuntautumaan ja kohtaamaan ihmiset empaattisesti, mutta lujasti oma linja säilyttäen. Eri elämäntilanteissa voi tarvita erilaisia rooleja, ja kettu on oivallinen opettaja tässä asiassa. Sen voima auttaa suhtautumaan elämän muutoksiin myönteisesti ja sopeutuen, mutta samalla ollen rohkeasti oma itse."
Olisiko tässä teemaa tulevaan?
Ajan myllerryksessä, pyörremyrskyn silmässä, kannattaa katsoa harkiten mihin rajallisen voimansa käyttää, myrskyt kyllä laantuvat, elämä tuppaa jatkumaan.
Tänä aamuna, paukkeyön jälkeen, hevoset haukottelivat (varmaan olivat stressanneet) mutta alkoivat syödä heiniään kuten aina ennenkin. Etiäpäin, siis.
"Never start to stop, never stop to begin!" sanoi Cicero kauan sitten. "Etiäpäin, sanoi mummo lumessa!" Katse siis kohti tulevaa.
Mutta vielä hetkeksi, kiitos kaikki rakkaat viime vuodesta, tavataan taas!
1.1.2023
terkuin
Päivi