Vuoden viimenen päivä, yhden ajan loppu ja uuden alku.
Eihän se heppamaailmassa niin ole, huomenna syödään samaa kuin eilenkin, mutta omassa mielessä voin vähän kerrata ja päivittää. Onko suunta hyvä? Se, mikä on hyvää ja tuo hyvää myös muille, sitä kannattaa jatkaa.
2019 hyviä asioita ovat olleet ainakin: uusiin ihmisiin ja hevosiin tutustuminen, kiitos ihanat uudet asiakkaat Tomu ja Tanja sekä Heida ja Maija ja Taina!
Uuden oppiminen ja vanhan kertaaminen, kiitos Manolo Mendez (livenä!) ja Ihahaan järkkäämä Pietin Basic-klinikka!
Yhteistyön ja luottamuksen voima, kiitos Deepening Mostakes! ja Ihahaa ry!
Oon myös niin kiitollinen kaikille uusille ja vanhoille asiakkaille, jokainen tapaaminen on taas antanut uusia ajatuksia myös minulle.
Toivon itselleni myös voimaa hyväksyä muutosta, sehän on kaiken elämän ytimessä. Tunnen kyllä muutosvastarinnan - oonhan jo tähän ikään ehtineenä muodostanut vahvaa omaa näkemystä, mitkä asiat tuntuvat hyviltä ja oikeilta.
Myös ihan fyysinen ikä kertoo elämästä, omat hevoset ovat jo vanhoja, ja Pipsa nousee sohvalta niin jäykästi..... Ne kuitenkin hauskasti pikakelaavat elämää, eihän sitä voi vastustaa. Ihan vähän aikaa sitten tässä kouluttelin varsoja ja nyt oon geriatriaosaston hoitaja.....
Ajattelen, että (tällä hetkellä) mun supervoimani on lempeys. Sitä haluan antaa niin eläimille kuin ihmisille, työntää sitä jokaiseen väliin ja koloon, niin uusiin alkuihin, kiistoihin, tietämättömyyteen, ymmärtämättömyyteen, kuin omalle itsellekin.
Lempeys tarkoittaa minulle ajan ja tilan antamista, myötätuntoa, rauhoittumista, selkeyttä, pienuutta. Se ei ole suinkaan sama asia kuin löysyys tai periksi antaminen. Rohkeutta tehdä vähän kerrallaan, tarpeeksi, rohkeutta kuulla muita, rohkeutta kasvaa.
Lempeää ja toiveikasta Uutta Vuotta 2020!