Search

Kaviot kauniisti ylös

Montako kertaa hevonen on riuhtaussut jalkansa irti, kun haluat putsata kavioita? Minulta ainakin lukemattomia kertoja, kunnes opin kertoman hevoselle, mitä toivon sen tekevän. Tämä opin sain Risto Vuoripalolta siinä parikymmentä vuotta sitten, kun hevoseni olivat vielä varsoja. Lisää hyvää oppia tuli myöhemmin Tuire Kaimiolta.

Sen jälkeen on vettä virrannut vantaassa, olen tavannut paljon hevosia ja hevosihmisiä, mutta kavion nostaminen tuntuu olevan aina yhtä hankalaa. Hevoset pitävät koipensa tiukasti maassa, ihminen siinä kiskoo ja puhkuu, eikä mitään tapahdu - kunnes menee hermot ja aletaan tuuppimaan, käskemään ja äkseeraamaan. Hevonen hermostuu, ja kaikki muuttuu kaikille pelottavaksi.


Miksi hevonen ei halua nostaa jalkojaan? Miksi nostaisi, sehän on pakoeläin, joka tarvitsee koipiaan valmiina mahdolliseen toimintaan koko ajan. Toki hevoset torkkuessaan lepuuttavat usein etenkin takajalkojaan - mutta jotta voi torkkua, täytyy tuntea olonsa todella turvalliseksi. Rauhallinen ihminen ja rauhallinen tilanne luovat turvallsuutta.


Toisekseen, kavioiden pieneen pinta-alaan kohdistuu hevosen suuri paino. Jos jalassa (tai muualla kehossa) tuntuu jotain kipua, ei sille ole mitään halua varata painoa. Usein esim selän ja lantion alueen ongelmat vaikuttavat jalkojen nostelun halukkuuteen. Yhdellä omalla hevosellani on edessä varsin lättänät kaviot. Matala ja ohut antura arkoo helposti, siksi tällä hevosella on kengät. Aina kengityksen yhteydessä pyydän kenkääjää tekemään "yhden kavion kerrallaan", niin että hepan ei tarvi seistä paljaalla kaviolla, kun viereinen on ylhäällä kengityksen ajan. Helpottaa hepan elämää kummasti :)


Kolmanneksi näen usein, että ihminen alkaa nostaa kaviota, kun hevonen on varannut painonsa juuri sille jalalle! Siinähän kiskot tolppaa, jonka päälle asettui se viisisataa kiloa. Eli ei katsota, miten hevonen on varannut painonsa, eikä ainakaan auteta hevosta siirtämään painoaan pois.

Jalkojen antaminen on luottamuskysymys.

Voin auttaa (ja myös sinä voit) hevosta opettamalla, kuinka jalka nostetaan, ja että sen myös saa aina takaisin. Mitä häh? Todella, tämä tieto on hevosen kannalta elintärkeää. Se oppii, että pakoon tarvittavan koiven saa kyllä takaisin, mutta ei riuhtomalla vaan rentoutumalla.

Miten siis? Risto Vuoripalo opetti minut käyttämään merkkiä. Jotain, joka selkeästi eroaa kaikesta muusta jalkojen kanssa tekemisestä, sillä kyllähän niitä myös harjataan, pinteloidään, laitetaan suojia ja kääreitä. Silloin jalan täytyy nimenomaan pysyä maassa. Valitsin näpyttämisen. Merkkini on kevyt näpytys sormenpäillä, jokin muu tietty käy, jokainen valitsee omansa ja valittuaan myös pysyy siinä :) Kaikessa jalan koskemisessa ja nostamisessa olen itse mahdollisimman rento. En nosta jalkaa, hevonen nostaa, en pidä jalkaa, kannattelen vain sitä rennolla kädellä. Ja kun lasken jalan takaisin maahan, asetan sen todella rauhassa maahan, enkä vaan yllättävästi yhtäkkiä pudota sitä.


Aloitan näpyttämällä kevyesti hevosen etusäärtä. Heti kun hevonen vähänkään reagoi so siirtää painon pois jalalta, lopetan ja kehun. Painon siirtämiseen voi joskus aluksi joutua antamaan paljonkin aikaa. Hevosella on neljä jalkaa, ja niiden järjestäminen niin, että tietty jalka vapautuu voi tuottaa yllättävää vaikeutta. Saattaa olla järkevää aloittaa siitä jalasta, joka on jo vapaana.

Kun heppa on oppinut näpytyksestä siirtämään painon, seuraavaksi jatkan, kunnes se liikuttaa jalkaa hiukan, lopetan ja kehun. Sitten otan jo kaviosta kiinni. Jne. Käytän siis ihan tavallista negatiivista vahvistetta (+äänikehua). Vahvistamisen voi tehdä myös klikkerillä (minkä opin Tuikulta), se toimii tässä tilanteessa mielestäni myös oikein hyvin.


Seuraava tärkeä vaihe on jalan rentoutuminen. Kun hevonen antaa jalkansa merkistä, odotan, että jalka rentoutuu otteessani ja sitten välittömästi lasken sen maahan (ja kehun). Aluksi voi olla, että jalka voi olla ylhäällä vain hetken, eikä siinä ajassa mitään kaviokoukkua ehdi käyttää. Ei kannata edes yrittää. Tätä vaihetta ei kuitenkaan kannata missata, sillä kun hevonen rentouttaa jalkansa ja minä päästän sen, rakennan koko ajan yhteistä luottamusta. Pakoeläin oppii keinon päästä vapaaksi. Pikku hiljaa kestoa lisätään, ja sillä kaviokoukulla voi alkaa kopeloida kaviota.

Jos heppa nykii tai riuhtoo jalkaansa, kuten varmasti joskus tapahtuu, en päästä irti, mutta en yritä estääkään. Toisin sanoen yritän roikkua käsi rentona jalassa mukana, kunnes hevo edes hetkeksi lopettaa ja rentoutuu, ja silloin taas heti päästän (edelleen neg vahvistaminen). Estäminen, jalkaa tiukasti tarrautuminen voi hevosen mielestä tuntua vähän samalta kuin hyeena - naapurin pystykorva purisi (ja nehän eivät päästä irti). Nykiminen kertoo epämukavuudesta tai pelosta, joko olen tehnyt liian kauan liian nopeasti liian paljon tai sitten jotenkin hevo tuntee olonsa epämukavaksi.


Jos aina päästää jalan irti hepan nykäistessä heppa oppii meidän ihmisten kannalta vääränlaisen tavan irrottaa itse itsensä. Tosi ikävää. Etenkin aran hevosen kanssa on paljon järkevämpää putsata kavio aluksi vähän kerrallaan, vaikka nostamalla se viisi kertaa nätisti, kuin saada kaikki aikaan yhdellä kerralla ja samalla hevonen ahdistuu.


Käyn systeemin läpi hevosen jokaisen jalan kanssa. Ekan kanssa menee eniten aikaa, yleensä muut sujuvat sitten nopeammin. Hevoselle on helpointa nostaa jalka suoraan liikeradan mukaisesti. Se on hyvä paikka aloittaa. Harjoittelua kannattaa myöhemmin laajentaa myös etujalkojen nostamiseen hieman sivulle ulos (niin kengittäjä kiittää). Tämän voi aloittaa rauhallisella pienellä pyörityksellä. Takajalat voi aluksi pitää hyvinkin alhalla ja myöhemmin nostaa ylemmäs. Lantion jumit, kinnerpatti ja takapolven ongelmat voivat vaikeuttaa takajalan koukistusta kovin ylös.


Lopputuloksena on merkistä jalkansa antava hevonen. Samalla on rakennettu valtava määrä luottamusta, ja hevonen on alkanut ymmärtää ihmisen pyynnön. Ja vielä, vaiheittainen opettaminen luo tukevat portaat. Jos jokin asia alkaa myöhemmin tuottaa hankaluutta, aina voi palata harjoituksessa askelman taaksepäin, kerrata ja vahvistaa oppimista.


P.S. JOKANAISEN HEVOSTAITOJA - LIVE koulutuksen toinen osa keskittyy kavion nosteluun

lähetetty 30.1.2018


©Päivi Peusa, Rusutjärvi, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com