Kuopio -2C ja sataa lunta. Nimittäin toukokuun 3. päivänä. Istun Lapinjärven ratsastuskeskuksen maneesissa ja pakastun hiljalleen. Manolo Mendez aloitti ensimmäisen Suomen klinikkansa
klo 9.00 aamulla ja nyt kello on yli kuusi. Vielä yksi ratsukko on tulossa. Olimikäoli, Manolon tapa valmentaa ja olla hevosten kanssa pitää kokonaisvaltaisessa otteessaan. Hän on Espanja, aurinko, lämpö, palmut ja meri ja toisaalta karut kylmät kukkulat ja lumiset vuoret. Draama, härät ja verenpunaiset kukkaset.
Manolo Mendez aloitti hevosten (ja aasien ja muulien) kanssa työskentelyn kotonaan pikkupoikana. 14-vuotiaana hän jo ratsutti kuuluisan Domecqin perheen härkätaisteluhevosia. Kun Espanjan silloinen kuningas sai ajatuksen ja halun espanjalaisen ratsastusperinteen säilyttämisestä, perustettiin Real Escuela Andaluza Del Arte Ecustre Jereziin, ja Manolosta tuli koulun ensimmäinen Head Rider ja yksi koulun kuudesta perustajajäsenestä.
"Less is better than too much but quality all the time."
Oman kertomansa mukaan hän on ratsastanut kaikenlaisilla hevosilla ja tehnyt kaikki mahdolliset virheet. Yksi käännekohta elämässä oli, kun hän muutti Australiaan ja tutustui täysiverisiin laukkahevosiin. Niitä sai halvalla - uransa päättäneen täysiverisen sai dollarilla. Näitä sitten hankittiin, ja hän kuntoutti ja koulutti niitä uudelleen ratsuiksi. Täysiverisen herkkyys ja liikkuvuus oli kuitenkin ihan jotain muuta, kuin mihin hän oli tottunut ja hän oppi paljon.
Hiljakseen muotoutui hänen oma tavaramerkkinsä, bodywork, in-hand ja ratsastus. Kokonaisvaltainen hevosta kuunteleva pehmeä tapa kuntouttaa ja työskennellä niin hevosen kehon kuin mielen kanssa alun perusteista aina GP tasolle saakka.
Kuopiossa oli mukana mukava hevoskattaus, muutama jo piaffia aloitteleva, muutama perusteita hakeva ja muutama siltä väliltä. Oli ihana seurata, kuinka intensiivisesti Manolo paneutui jokaiseen hevoseen, niin pieniin kuin suuriinkin.
Hevonen, sen olo, liikkuminen, jumit ja solmut olivat selvästi hänelle kuin lukko, johon hänellä oli avain. Ja sitä avainta käytettiin.
Jokainen hevonen rentoutui, rauhottui ja alkoi liikkua vapaammin. Manolo auttoi hevosia ratsastajan kautta (vaikka joskus kommentit olivat tylyjäkin), työskentelemällä in-hand sekä tekemällä hevosille bodyworkia. En oikein tiedä mitä se tarkalleen ottaen on, mutta hän näytti käyttävän hierontaa, akupisteen käsittelyn tapaista painelua, nikamien tunnustelua, ravistelua jne. Jokatapauksessa hevoset nauttivat. Jopa niin paljon, että se tuntui katsomoon saakka - nieleskelin kyyneliä katsellessani eräänkin tiukan laihan kaulan aukeavan ja hevosen alkavan rauhassa hengittää.
Manolo sanoi näkevänsä ja ymmärtävänsä hevosen tarpeet, jotka hän sitten välittää ratsastajalle, joka sitten toteuttaa niitä työstäessään hevosta. Tämä kolmiyhteys tuntui olevan hänelle tärkeä. Samoin liike, hevoset saivat liikkua eteenpäin, helposti, rauhassa ja ryntäämättä.
Vaikka tottapuhuen, välillä hän ei olisi malttanut pitää näppejään erossa hevosesta, luultavasti ihan vaan siitä syystä, että hän nauttii niin paljon niiden kanssa olemisesta.
Seuraavaksi muutamia suoria lainauksia.
Hevonen tarvitsee ilmaa, kaula ei voi olla liian jyrkässä kulmassa, muuten happea ei pääse elimistöön. Anna hevosen venyttää, niin se saa henkeä.
Liian kireä turpahihna tappaa liikkeen. Tarkista kielen väri, onko hevonen saanut happea?
Kaula ei voi olla liian lyhyt, muuten olkapäät (lavat) nousevat korviin eivätkä etujalat pääse liikkumaan.
Open his apetit for work serving little bites.
Ota ohjat hitaasti, anna hevoselle aikaa organisoida kehonsa uuteen asentoon.
Luuta ei voi venyttää, työskentele lihasten kanssa - loivemmat ratsastusteiden linjat (avo/sulku/shoulder for) venyttävät lihaksia. When you force more you get less.
Anna hevoselle aikaa ja tilaa oppia itse.
Hevosta treenatessa ei voi ratsastaa liian korkealla, lihasten täytyy ensin kehittyä ja voimistua, oikeiden liikeratojen täytyy olla helppoja hevoselle.
Et ole hevosen äiti, olet sen valmentaja. auta sitä.
Valmistele siirtymiset, anna aikaa suoristumiselle, kontaktille ja keveydelle.
Vain kolme toistoa, sen jälkeen tehtävän on muututtava.
Epäsäännöllisyys johtuu epätasaisesta tuntumasta, pehmeä tasainen kontakti saa takajalat astumaan yhtä pitkiä askeleita.
Liian nopeat muutokset voivat aiheuttaa kipua, etene pienin askelin.
Hevonen ei voi rauhoittua, jos häiritset liikaa.
Kokoaminen on joustoa, kuin pieni pesusieni, jonka voi puristaa kasaan ja antaa palautua.
Varo paineistamasta liikaa, varo temppuja.
Muunmuassa tämmöisiä ohjeita ratsastajat saivat. Ja ne toimivat. Kireät kaulat pehmenivät, nenät nousivat vertikaalin takaa, selät alkoivat toimia, askeliin tuli joustoa ja pituutta, ryntääminen rauhoittui.
Manolo myös ratsasti yhden hevosen itse. Pienen mustan Helmi tamman selässä hän näytti välillä ei suinkaan Jerezin koulun entiseltä pääratsuttajalta vaan pikkupojalta punaisessa villapaidassa viilettämässä hevosellaan ympäri maneesia. Hyvä Helmi, hyvä Lolo!
Siro hoikka mies ratsasti, kuten neuvoi muita; pehmeä, joustava, vakaa, yksinkertainen, tasapaino, tahti, selkeys, kärsivällisyys, mene sinne, missä hevonen on, odota.
Nojoo, väliin mahtui myös muutama vinkki härkätaistelua varten.....
Kylmyydestä huolimatta oli hieno viikonloppu. Järjestelytiimi oli tehnyt kaikkensa, oli loistava äänentoisto, tarpeeksi tuoleja, kahvia, lounas ym. Sydämellinen kiitos kaikille <3
Manolo Mendez on ällistyttävä hevosmies, joskus suoruudessaan karu, mutta hevosten mielestä ihan parasta, selvästikin. Ja miksi en sitten kuuntelisi heitä <3, jotka tuntevat kaiken suoraan kehossaan ja näyttävät sen jokaiselle, vilpittömästi, heti.