Search

Naminami



Suuri tai pieni, namipalkka vahvistaa käytöstä.

Vahvistaminen lisää käytöstä, joka tapahtui juuri ennen namin antamista, muokkaa sitä voimakkaammaksi ja nopeammaksi. Hevoset usein oikein innostuvat nameistä. Samalla käytökseen liittyvä tunnetila vakiintuu. Tämä hevosen elämän tosiasia tuntuu joskus unohtuvan meiltä ihmisiltä. Porkkanalla on väliä.



Annoitko namin, kun hevonen hamuili ja nuuski taskujasi? Vahvistit käytöstä. Ja luultavasti hevosen vaatteisiisi kohdistuvaa innokasta ja uteliasta käytöstä.


Annoitko namin, kun hevonen oli näykkäissyt taskuasi? ("Kun se on niin viisas, että kyll se tietää missä ne porkkanat on"). Vahvistit käytöstä. Näykkiminen kannattaa.


Annoitko namin, ja hevonen melkein hotkaisi sormesi mennessään? Vahvistit käytöstä+tunnetilaa. Seuraavalla kerralla hevonen luultavasti kiirehtii vielä enemmän porkkanan toivossa.


Annoitko namin, kun hevonen tuli tarhassa sinua vastaan? Vahvistit käytöstä, sinua kannatti tulla tervehtimään.


Annoitko namin, kun hevonen ensin innokkaana tulee luoksesi, ja sinä peräännyit muutaman askeleen alta pois? Vahvistit käytöstä (ihminen perääntyy => nami). Tämän jälkeen hevonen alkaa luultavasti liikutella sinua yhä innokkaammin.


Annoitko namin ratsastunnin jälkeen? Vahvistit käytöstä, joka tapahtui juuri ennen namin antamista, ei tunnin aikana eikä mitään yleisesti.


Entä lastausharjoituksessa, oliko hevonen arkana ja epäluuloisena saanut etujalkansa sillalle? Annoit namin ja vahvistit käytöstä mutta myös tunnetilaa, lastauksen aikaista arkuutta ja epäluuloisuutta.


Onko sinusta vaan kiva antaa nameja? ("Jotta hevonen tykkäisi minusta"). Joo se voi alkaa tykätä sinusta, tai ainakin niistä nameista. Tekevätkö ne sinusta pako/pelkoeläimelle luotettavan turvamiehen, joka pitää huolta ja asettuu sen ja vaaran väliin? Vai namusedän? Samalla käytös, joka on sattunut tapahtumaan juuri ennen namin antoa vahvistuu. Vaikka jos hevonen on sattunut kuopimaan.


En kyll ikinä unohda, kun äiti (ei hevosihminen) tuli kerran meille porkkanapussin kanssa.

Arda oli vielä pikkuvarsa ja vapaana Aniksen kanssa pihassa. No, rapisevan porkkanapussin huomattuaan varsa laukkaa täyttä vauhtia äidin luo - joka (ei hevosihmisenä) pelästyy ja lähtee karkuun pihalle pysäköidyn auton taakse. Jonne varsa sitten perässä. Nämä kaksi sitten juoksevat autoa ympäri (mikä ihana leikki), enkä tahtonut naurulta päästä liikkeelle äitiä pelastamaan.... porkkanapussi laitettiin autoon, varsa ja tamma tarhaan ja äiti keittiöön kahville....


Namit ovat hyvä, mutta ei helppo juttu, koska niihin liittyy aina eläimen oppiminen. Hevonen on nopea oppimaan, ja useimmille ruoka on tärkeä motivaattori. Siksi namien antamisen ajoituksella on väliä. Vaikka ei mitenkään haluaisi sen kummemmin kouluttaa hevosta, se oppii jotain jokatapauksessa. Jos satunnainen on sopivan säännöllistä, voi epähuomiossa tulla opettaneeksi hevoselle tylsiä tapoja käyttäytyä ihmisen kanssa.


Käytös+tunnetila vahvistuu-sääntö kannattaa pitää mielessä, jos nameja haluaa antaa. Toiseksi, kaikille on hyödyllistä, että hevonen oppii, miten ne namit otetaan nätisti eli luopumisen. Ja jos oikein asiasta innostuu, tietoa hevosen oppimisesta ja opettamisesta löytyy vaikkapa https://annakilpelainen.com/tag/operantti-kouluttaminen/


Itse käytän namipalkkaa aina silloin tällöin tuplavahvisteena (paineen vapautus+nami) koulutustilanteessa. Saan kyllä olla varovainen, etteivät hevosen kierrokset nouse liikaa, liika innostus ei ole toivottavaa. Ja toki muitakin vahvisteita on, ihan omasta rentoutumisesta ja sanallisesta kehusta alkaen. Haluan kytkeä kaikkeen ihmisen kanssa tekemiseen rauhan ja rentouden, hevonenhan käyttäytyy tuntemuksestaan käsin. Toivon, ja teen töitä sen eteen, että hevosella olisi helppo ja turvallinen olo minun kanssa ja minulla sen kanssa.


Ja sitten on kyllä muutama must. Kuolainnami (porkkananpala menee kuolaiten mukana), kenttänami (kentälle tullessa hevonen saa namin) ja satulanami (kun heppa on seissyt paikallaan selkään noustessa, annan namin selästä). Näistä on tullut sellaiset rutiinit, että ne eivät kiihdytä hevosta vaan saavat sen ehkä tuntemaan innostusta, ennakoitavuutta ja positiivista virettä mun ehdottamia puuhia ja keskustelunavauksia kohtaan.

Ihanaa ja sopivasti ajoitettua namihetkeä, sitä toivon tänään!

lähetetty 7.10.2018

©Päivi Peusa, Rusutjärvi, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com