top of page
Etsi

Oppimisteoria, uhka vai mahdollisuus

Päivitetty: 7. syysk. 2018


Seurailin luppohetkenä netissä englantilaista klassisen ratsastuksen foorumia, jossa topicina oli suunnilleen Is the use of +VE punishment in training still necessary?

Is it ethical? Is it's continued use down to lack of education or is it effective?

Aikamoinen hämmästys valtasi mielen, kun suurin osa tyypeistä ei ollut asiasta kuullutkaan, eikä ollut kiinnostunut kuulemaan siitä lisää! Lähes kolmensadan kommentin joukossa oli vain muutama, joissa oli selkeä ymmärrys asiasta. Auts!

Vauu, täytyy tass kerran kiittää kosmosta, että olen sattunut syntymään Suomeen ja meidän avoimeen kulttuuriimme. Kaikkea kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa on niin helposti tarjolla.


Oppimisteorian sanastoa selkeästi löydät Anna Kilpeläisen sivulta https://annakilpelainen.com/hevosen-oppimisteoria-sanasto/


Tottakai ihmislaji ja hevoslaji ovat monella tavoin erilaisia. Hevosen lajinmukaista olemusta avaa hyvin tämä Andrew McLeanin haastattelu.


“The horse is neurologically wired to form repetitive behaviour patterns. The more often the horse repeats an action, the stronger the habit is lodged in the brain, and the more resistant it is to modification. Forming habits and reacting habitually have enormous survival value to the horse.

http://www.horsemagazine.com/thm/2018/07/andrew-mclean-asks-how-smart-is-your-horse/


Hevonen (kuten me muutkin) on osiensa summa. Sillä on geneeneissään lajityypillinen käyttäytyminen ja heti syntymän jälkeen alkaa myös ympäristö muokata käyttäytymistä, mukaanlukien ihmiset, tahtoen tai tahtomattaan.


Minulle hevosen oppimisen ymmärtäminen on antanut mahdollisuuden ymmärtää hevosen käytöstä, sekä omaa vaikutustani käyttäytymiseen ihan niissä jokapäiväisissä tilanteissa.

Rakkaus eläimeen on aina ollut ja pysyy.


Oma unelma hevosen kanssa vie minua kohti syvempää ymmärrystä ja keveämpää yhteistyötä. Tähän tarvitsen rakkautta, myötätuntoa, taitoja ja myös tietoa.

lähetetty 27.8.2018

bottom of page