Susan Fay 2025

Vuoden 2025 Susan Fay demo ja kurssi on nyt taputeltu!

Ja todella oon väsynyt mutta onnellinen. Kurssien järjestäminen on kivaa, ja ollaan sitä tehty jo monta vuotta. Silti huomaan, että asiat, joita ei edes ennen paljoa ajatellut alkavat tuntua tän vanhan tädin kropassa. Aika tylsää, kun mieli vielä palaa.

Onni on hurmuri, joka kaipasi iloa ja rentoutta ihmiseltä

Mitä tämän vuoden tapaamisesta jäi käteen?

Ensimmäiseksi mietin, kuinka hauskaa meillä olikaan. Hyvä fiilis ei ole itsestäänselvyys vaan lahja jokaiselta kaikille muille. Meidän kurssiporukan "perusjäsenet" alkavat olla jo niin tuttuja keskenään, että uskallamme vähän avautua ja antaa itsestämme - se rakentaa luottamusta ja uusienkin osallistujien on helpompi sulautua joukkoon. Kiitos niin vietävästi teille ihana porukka!

Sitten ihminen..... miten ihminen lajina voi alkaa vuorovaikutukseen toisen laji kanssa? Mahdollista ja hämmästyttävää mutta totta. Ja kuinka ihmisyys kaikkine ominaisuuksineen voi hidastaa vuorovaikutuken syntyä. Me ollaan opittu niin paljon sääntöjä, kannetaan niin montaa eri roolia, peitetään niin monia haavoja, ollaan luotu itsellemme häkkejä, pelataan pelejä, jotta selvitään meidän ihmisten yhteiskunnassa. Ja tän sopan kanssa sitten yritään luoda yhteyttä jonkun kanssa, jolle kaikki on selvää. Olen turvassa tai sitten en.

Hevonen on me, ihminen on minä ja hevosihminen yrittää oppia olemaan me.

Dussea huolestuttaa ja samalla tuntuu pieni uteliaisuus

Kuitenkin on lohduttavaa, että kaikesta omasta lastistamme huolimatta aina on mahdollisuus oppia uutta. Lastista on mahdollista oppia hellittämään, ja koko ajan lähestymaan hevosta, olemista, meitä.

Sanotaan, että reagoiminen johtuu haavasta, jota en ole vielä käsitellyt. Irtipäästämisen jälkeen voin sitten valita - ja lasti kevenee.

Oli hemmetin mielenkiintoista seurata hevosikkojen harjoittelua, oppimista ja vain nähdä ja tuntea kuka vaikutti kehen, kuka tarvitsi ja mitä.

Susan on myös todella konkreettinen. Harjoitukset olivat "helppoja" mutta ne voi toteuttaa monella tasolla. Ja vaikka hänen päämääränsä on aina mielen ja energian käyttö, tie sinne johtaa ihan konkretian kautta.

Ainakin minulle yksi ihan uusi asia oli "koukun" käyttö. Two steps-harjoituksen osana oli mahdollisuus pysäyttää hevonen päätetylle paikalle koukkaamalla riimusta leuan alta. Ehkä joku länkkyjuttu?

Susan oli taas lisännyt ja syventänyt, lähestymistään ja vanhojen kysymysten päälle oli nyt viisi uutta tasoa.

Tehtävät purettiin osiin, vaikkapa ympyrälle lähettäminen aloitettiin etuosa-ulos energian suuntaa tutkien ja harjoitellen.

Hengitysharjoitukseen liitettiin myös hevosen hengitys, hengityksen tarkkailu ja mahdollisten blokkien havaitseminen. Samoin selästä apuna, hengityksen käyttö eteen, puolipidäte ja pysähdys.

Ihan valtava informaatiopläjäys taas.

Vaikka näin vanhana ihmisenä alan jo downshiftata hevoshommaa, mulle se tarkoittaa määrän vähentämistä mutta syvyyden lisäämistä.

Siitä täällä hevosten kanssa yritän nauttia; olemisen hitaudesta, ymmärryksen syvyydestä, mielen selkeydestä, yhteisestä ilosta ja uteliaisuudesta.

Nauti sinäkin!

kurssiterkuin

Päivi

lähetetty 25.8.2025