Hevosten kanssa ei aina ole täydellistä - ei ainakaan minulla. Jotenkin oon alkanut hahmottaa sen hyvän hetken anatomiaa.
Ensinnä oma ajatus siitä, mitä ollaan tekemässä on selkeä ja oma keho on rauhallinen. Samalla tarkkailen hevosta ja odotan, ja luultavasti myös vähän työstän, että hevosen mieli ja keho ovat otollisia mun ajatukselle.
Mitä tarkoitan otollisuudella? Sitä, että hevosen huomio on minussa ja että sen mieli on positiivinen tai ainakin neutraali. Että meidän välille on syntynyt vuorovaikutuskanava on auki. Otollista on myös, että hevosen kehon asento on tehtävään sopiva.
Mitä tarkoitan työstämisellä? No vaikka omaa hengittämistä ja keskittymistä, positiivista ajattelua, maadottamista, hevosen huomion saamista, ehkä jopa hevosen kehoa asennon muokkaamista.
Esim. hevosen takaosan on alussa ihan biomekaanisesti paljon helpompi väistää, jos se on asettunut tai ehkä jopa taipunutkin mun suuntaani. Josta seuraa, että hevosella pitää olla jo käsitys asettamisesta ja taivuttamisesta.
Tai peruuttaminen on paljon helpompaa, kun hevosen pää on suunnilleen sen etuosan korkeudella, Mikä tarkoittaa, että hevonen osaa laskea/nostaa päätään so seurata kevyttä painetta. Eli sopiva uusi tehtävä rakentuu aina jo opitun päälle.
Haasteena saattaa olla, että se otollinen aikaikkuna voi olla tosi lyhyt. Hevosen (ja ihmisen) keskittymiskyky on rajallinen, ja hevosen huomio voi siirtyä vaikka puussa hyppivään talitinttiin, tarhassa hirnahtavaan kaveriin tai pihaan ajavaan autoon. Ja niin pitääkin, onhan se pakoeläin, jonka aistit skannaavat ympäristöä koko ajan.
Tai sitten vaan joku päivä ei vaan ole uusien asioiden oppimista varten.....
Kun osun hevosen tarjoamaan hetkeen, minull on hyvät mahdollisuudet onnistua. Jos missaan sen, ei oikeastaan auta muuta kuin aloittaa alusta ja odottaa hevosta.
Viimeisin lause on tarkeä ja vaikea. Luopua hetkeksi omasta ideasta ja odottaa hevosta, taas. Kuitenkin, toivon tällä tavalla olevani reilu hevosta kohtaan. Tarjoavani onnistumisen ja hyvän kokemuksen myös hevoselle.
Mitä useammin onnistumme, sitä useammin pääsen kehumaan ja sitä enemmän hevosen motivaatio kasvaa. Siksi ajoituksella on väliä, omalla keskittymisellä on väliä.
lähetetty 5.4.2022