Etsi

Yhteinen tanssi

Päivitetty: loka 25

"Aloittelijat haluavat tehdä edistyneitä asioita

edistyneet haluavat olla mestareita

mestarit syventyvät alkuun - ja alkavat kierroksen uudestaan"


Ajattelen usein (hevos)elämän moninaisuutta ja kerroksellisuutta. Hyvä ystävä kuvaili sitä hienosti; elämä on kuin ylöspäin aukeava nouseva spiraali. Palaamme uudestaan ja uudestaan samoihin asioihin ja kohtiin, mutta kerrosta ylempänä.

Tietoisuus laajenee ja syvenee, finesse kasvaa, mutta asiat pysyvät samoina. Peruutus on minusta hyvä esimerkki - se esitetään niin helpoissa kouluohjelmissa kuin GP tasolla.




Moninaisuuteen kuuluu myös hevosikon kaksinaisuuden ymmärtäminen. On hevonen ja minä ja kuitenkin yhdessä olemme jotain enemmän. Hevosen keho ja mieli + ihmisen keho ja mieli. Kumpikin kantaa itsensä kuin tanssissa.



Miksi kiinnitän tähän huomiota?

Me ihmiset haluamme hyvää yhteyttä hevoseen, minä ainakin. Panostamme eläinlajin ymmärtämiseen, tarpeisiin, treenaamiseen, biomekaniikkaan, managementtiin ja varmasti saamme hyviä tuloksia. Silti voi tuntua, että jotain puuttuu? Yhteys on vaikea saavuttaa tai se ei vaan "tunnu oikealta"?


Hevonen on odottaa minua omassa ainoassa todellisuudessaan. Vaikka olen tehnyt kaikkeni.

Vai olenko? Minusta tuntuu, että hevosesta huolehtiminen saa minut helposti unohtamaan itseni. Huolehtijan rooli on mukava pakopaikka, sillä mitäs minusta. Miksi en panosta itseeni?


+ ihmisen keho ja mieli on se toinen puoli totuutta. On vaikeaa ja ehkä pelottavaakin katsoa itseään. Antaa itselleen tilaa olla ja rauhoittua. Uskon kuitenkin, että vain rauhan ja rentouden kautta voin päästä tähän hetkeen, missä hevonen jo on, hevoseni luo.


Kiusallista on, että rauha ja rentous eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niitä on harjoiteltava, toisten enemmän, toisten vähemmän. Itseen on panostettava, itselle on oltava rehellinen. Samoin kuin hevosen myös ihmisen hyvinvointi on tärkeä osa kokonaisuutta. Jooga, taiji, pilates, poreamme ystävien kanssa, metsäretki, pidetään huolta myös itsestä.

Ja nyt korona-aikana erityisesti, voihan tämä olla tilaisuus hevossuhteen syvenemiseen ja samalla, oman itsen tutkiskeluun.


Aktiivinen rentous ei tarkoita mitään mystistä nirvanaan vaipumista tai kaiken unohtamista tai uneen vaipumista. Päinvastoin, rentous on juuri tämän hetken aistimista koko keholla.

Voin kuvitella olevani kuin kissa, joka rentona ja samalla tarkkana kulkee puutarhassa.

Aurinko lämmittää nautinnollisesti ja tarkoittasiko ruohikon pieni rasahdus hiirtä? Näen kaiken, kuulen kaiken, tunnen kaiken, olen osa kaikkea. Minulle aktiivinen rentous on lämmin, nautinnollinen, voimakas ja toiveikas tila.


Lämpimänä ja positiivisena löydän hevosen, laumaeläimen on helppo olla, se voi tuntea olevansa tervetullut ja hyväksytty.

Rauha ja hitaus lisäävät ennakoitavuutta, hevonen on turvassa minun kanssani.

Samassa hetkessä elävä hevosikko saa toisistaan voimaa, aistii toisen paremmin, ymmärtää, on nopeampi, suorittaa paremmin,


Ja kohta päästään spiraalin yksi kierros loppuun, hevonen ja minä. Lopussa on uuden alku, opimme lisää, olemme taas molemmat lähtöpisteessä aloittelijoina uuden edessä.


lähetetty 23.10.2020

©Päivi Peusa, Emohanhentie 28, 04370 Tuusula, kaikki oikeudet pidätetään, created with Wix.com